Ikääntyneiden asumisen kehittämisen tulisi olla osa kuntien strategista päätöksentekoa ja sen toimeenpanoa.
Väestön ikärakenteen muutos jatkuu voimakkaana tulevina vuosikymmeninä. Jo vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias, ja vuonna 2040 yli 200 kunnassa useampi kuin joka kolmas on yli 65-vuotias. Valtaosa ikääntyneistä asuu omassa kodissaan, ja tämä osuus kasvaa vuosi vuodelta. Kotona asumista voidaan tukea parantamalla asuinoloja ja lisäämällä monipuolisia ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia asumisratkaisuja.
Ikääntyneiden asuinolojen parantamisessa kuntien ennakointi ja varautuminen on tärkeää. Väestön ikääntymistä asumisen näkökulmasta ei kuitenkaan vielä huomioida riittävästi kunnissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2020 kyselyn perusteella vain neljäsosa kunnista on tehnyt ikäasumisen ennakointisuunnitelman, joka on osa vanhuspalveluin mukaista suunnitelmaa ikääntyvän väestön tukemiseksi.
Selvityksen perusteella valtaosalla (71 %) kunnista on strateginen näkemys ikääntyvän väestön asumiseen liittyvistä kysymyksistä. Strategiat etenevät kuitenkin toimenpiteiksi vain harvoin – varsinkin pienimmissä kunnissa. Erilaisia toimenpiteitä ikääntyneiden asumisen ennakoinnin ja varautumisen tueksi on tehty eniten suurissa kaupungeissa. Ikääntyneiden asumisen kehittämisen tueksi tarvitaan tietopohjan vahvistamista sekä poikkihallinnollisia yhteistyöverkostoja. Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelmassa tuetaan kuntien ennakoinnin ja varautumisen kehittämishankkeita.
Yhteistyörakenteita vahvistettava
Kuntien tulisi nykyistä aktiivisemmin vahvistaa ikääntyneiden asumisen tietopohjaa ja hyödyntää mahdollisuudet julkisesti saatavilla olevien tietolähteiden kuten rakennus- ja huoneistorekisterin käyttöön. Ikääntyneiden asukkaiden tarpeita ja toiveita voidaan kartoittaa hyödyntämällä esimerkiksi asukas- ja kansalaisraateja. Asumisen kehittämisessä tulee huomioida myös tulevaisuuden ikääntyneiden asumisen tarpeet, joista toistaiseksi tiedetään liian vähän. Vanhusneuvostoja ja järjestöjä kannattaa hyödyntää kartoittamisessa.
Ikääntyneiden asumisen kehittämisen tulisi olla osa kuntien strategista päätöksentekoa ja sen toimeenpanoa. Asuminen tulisikin sisällyttää osaksi vanhuspalvelulain 5 §:n mukaista suunnitelmaa ikääntyneen väestön tukemiseksi. Strategisen näkemyksen tulee olla kokonaisvaltainen ja pitkäjänteinen. Se voi sisältää esimerkiksi asuntojen uustuotannon ja nykyisen asuntokannan korjaamisen monipuolistamista, asuinalueiden ikäystävällisyyden edistämistä sekä asumisen yhteisöllisyyden, lähipalveluiden ja ikääntyneiden osallistamisen kehittämistä. Lisäksi kuntien tulisi kartoittaa omien kiinteistöjensä hyödyntäminen ikääntyneiden asumiseen sekä ARA-asuntokannan korjaaminen ikääntyneille sopivaksi. ARA-kohteiden korjaamiseen esteettömäksi ja ikääntyneille sopivaksi on ollut mahdollista saada korjausavustusta vuoden 2020 alusta lähtien.
Strategian toimeenpanon tueksi tarvitaan säännöllisesti toimivia poikkihallinnollisia ryhmiä, jotka vastaavat strategian toimeenpanosta ja seuraavat sitä. Näissä ryhmissä ovat edustettuina sosiaali- ja terveystoimi sekä asunto- ja tekninen toimi. Myös kaavoituksen ja kunnan vuokrataloyhtiön osallistuminen on tärkeää. Yhteistyörakenteita tarvitaan myös vuoropuheluun vanhusneuvostojen ja muiden sidosryhmien kanssa.
Kuntien lisäksi ikääntyneillä itsellään on tärkeä rooli asumisen ennakoinnissa. Kunnat voivat luoda edellytyksiä oman varautumisen tueksi. Kuntien ja kuntayhtymien on tarpeen lisätä ikääntyneille kohdistettua neuvontaa ja opastusta asumisesta riittävän varhaisessa vaiheessa. Keskeisiä sisältöjä ovat tieto asumiseen varautumisen keinoista ja mahdollisuuksista, kuten korjausavustuksista sekä olemassa olevasta ja uustuotannon asuntotarjonnasta. Neuvontaa kannattaisi kohdentaa erityisesti eläköitymisen ajankohtaan. Yhteistyö vanhusneuvoston, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa on tärkeää.
Kehittämisen tuki valtiolta
Kehittämistyötä tehdään tyypillisesti muiden tehtävien ohessa pienillä resursseilla. Ilman nimettyä vastuu- ja kehittäjätahoa ikääntyneiden asumisen kysymykset ovat vaarassa pudota hallintokuntien väliin. Varsinkin pienimmissä kunnissa resurssien puuttuminen nousee selvityksessä esiin ikääntyneiden asumisen ennakointia ja varautumista vaikeuttavana tekijänä.
Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelmassa on käynnistetty kuntien kehittämisen tukeminen. Valtion tulee jatkossakin resursoida pitkäjänteisesti kuntien asumisen varautumiseen hankerahoituksella, informaatio-ohjauksella ja verkostoyhteistyöllä.
Selvitys: Ikääntyneiden asuminen: ennakointi ja varautuminen kunnissa
Selvitys: Ikääntyneiden asuminen: ennakointi ja varautuminen kunnissa. Kortelainen Jeremias, Oosi Olli, Luukkonen Tuomas, Luomala Noora, Välikangas Katariina, Hätälä Johanna, Haapakorva Pasi, Hämeenniemi Riku, Kaasalainen Tapio. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:55.
Selvitys tarkastelee kuntien ja kansalaisten asumisen ennakoinnin ja varautumisen tilaa sekä esittää keinoja vahvistaa niitä. Selvitys toteutettiin valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan rahoituksella, ja se liittyi ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelman toteutukseen. Ohjausryhmässä edustettuina olivat ympäristöministeriö, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ARA ja Kuntaliitto. Selvitys julkaistiin joulukuussa 2020.
Keskeisiä aineistoja selvityksessä olivat tilasto- ja paikkatietotarkastelut, sähköiset kyselyt kuntien viranhaltijoille, luottamushenkilöille ja vanhusneuvostoille sekä asiantuntija- ja viranhaltijahaastattelut. Kerättyä aineistoa käsiteltiin Salon, Hyvinkään, Porin, Lahden, Oulun, Rovaniemen ja Lahden kaupunkien sekä Päijät-Hämeen maakunnan kanssa työpajoissa. Niissä kartoitettiin lisäksi keskeisiä ikääntyneiden asumisen ennakoinnin ja varautumisen haasteita ja ratkaisuja. Selvityksessä käytiin myös läpi ikääntyneiden asumisen varautumisen ratkaisuja Irlannissa, Islannissa ja Isossa-Britanniassa.
Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelma