Tyhjentyvän maaseudun ja ikääntyvän väen asumisen haasteisiin päätettiin Lapinjärvellä vastata yhdistämällä luovasti omakotitalo, mummonmökki ja ikäihmisten hoiva-asuminen. Eri tahojen yhteistyöllä syntyivät Lapinjärvitalot, joihin ensimmäiset asukkaat muuttivat syksyllä 2019.
Idean äiti on Lapinjärven tarmokas kunnanjohtaja Tiina Heikka. Hänen keskeinen oivallus oli, että pienen maalaiskunnan niukoilla resursseilla pitää pyrkiä löytämään yhdistelmäratkaisuja kunnan vetovoiman ja ikääntyneiden asumisen haasteisiin. Lapinjärvitalo tarjoaa hyvän ratkaisumallin ikäihmisten tuettuun asumiseen maaseutumaisissa ympäristöissä.
Koti muistiystävällisessä keskustassa palveluiden äärellä
Lapinjärvellä vanhusten asumisen selkärankana toiminut vanhainkoti ei enää vastannut tarpeita. Samaan aikaan kunnan ydinkeskusta kaipasi piristämistä, ja lisäksi väestön poismuuttoonkin olisi keksittävä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Heikan idea oli kehittää kunnan ydintaajamasta muistiystävällinen ympäristö, jonka sisällä olevia vapaita rakennuspaikkoja hyödyntäen saadaan tilaa pienimittakaavaiselle täydennysrakentamiselle. Vanhusten asuminen sijoittuisi hajautetusti osaksi kuntakeskusta, pieniin omakotitaloihin, joista olisi lyhyt matka palveluihin ja joihin toisaalta kotipalvelunkin olisi helppo jalkautua.
Talot tuotiin talotehtaalta kokonaisina valmiiden perustusten päälle.
ARA lähti mukaan Lapinjärvitalo-hankkeeseen osallistuessani Aalto yliopiston Sotera-instituutin järjestämään palveluasumisen kehittämisohjelmaan, jonka yhteydessä Tiina Heikka esitti haasteen lähteä kehittämään uudenlaista ikäihmisten asumismuotoa. Ideasta oli helppo innostua, koska perinteisillä palveluasumisen toteutuskeinoilla oli vaikea kuvitella ratkaisuja maaseudun ikäihmisten asumisen haasteisiin. Ihmisläheinen ajatus entuudestaan tutun, omakotimaisen ja kodikkaan asunnon tarjoamisesta ikääntyneelle, vaikutti silloin ja vaikuttaa edelleen parhaalle ratkaisulle. Se on huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto kuin laitosmainen hoivayksikkö. Soteran tutkijan, Erkki Vauramon mukaan, laitosmainen ympäristö ”laitostaa” ja passivoi asukkaansa ja pitkällä tähtäimellä siksi nostaa kustannuksia asukkaiden hoidollisuuden kasvaessa.
Minitaloihin ARAn korkotukilainaa ja investointiavustusta
Raamin kehittämiselle antoi se, että minitalon kustannus tulisi olla katettavissa ARAn korkotukilainalla ja investointiavustuksella, ja toisaalta järkevässä suhteessa alueelliseen hintatasoon. Lapinjärvellä vanhan omakotitalon keskimääräinen hinta jää alle 100 000 euron, joten se otettiin alustavaksi tavoitteeksi kehittämiselle. Valtion rahoitusriskien minimoimiseksi talot suunniteltiin siirrettäviksi. Tavoite oli myös tuotteistaa Lapinjärvitalo, jotta samaa konseptia voitaisiin hyödyntää muuallakin Suomessa ja kaupallisen toteuttajakumppanin kautta tarjota myös kuluttajille.
Hankkeeseen kutsuttiin mukaan ARAn lisäksi ympäristöministeriö, Sotera-instituutti, Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos, Työterveyslaitos ja Muistiliitto. Keskeinen kumppani oli luonnollisesti myös Lapinjärven kunnallinen vuokrataloyhtiö Labyrintti, jonka taseeseen ensimmäiset uudiskohteet oli tarkoitus toteuttaa. Aalto-yliopiston kaksi diplomityövaiheessa olevaa opiskelijaa, Liina Lindberg ja Ida Fraser, ottivat talojen suunnitteluhaasteen vastaan pelottomasti. Työtä ohjasi tiiveimmin professori Pekka Heikkinen ja osallistujista koottu ohjausryhmä, joilta tulikin merkittävästi palautetta ja ideoita talojen kehittämiseen.
Arkkitehtiopiskelijat tekivät perusteellista työtä
Opiskelijat tekivät perusteellista työtä, mihin kuului myös tutustumisjakso Lapinjärven vanhustenpalveluissa, jolloin suunnittelijat käytännössä näkivät hoivatyön arjen sekä saivat arvokasta palautetta myös palveluasumisen asukkailta. Opiskelijoiden työnä oli myös etsiä kuntakeskuksen alueelta sopivimmat paikat talojen toteuttamiselle, mihin nivoutui Lapinjärven kunnan tekemä muistiystävällisen kuntakeskuksen kehittämis- ja muutostyö. Keskeinen osa kuntakeskuksen kehittämisessä oli liittää mukaan taidetta ohjaavana ja orientaatiota helpottavana elementtinä.
Varsin pian alkoi myös tunnustelu talojen toteuttajan löytämiseksi. Sellaiseksi valikoitui Elementit E Kouvolasta. Sitä kautta syntyi myös ajatus talomallin tuomisesta Kouvolan Asuntomessuille kesällä 2019. Fraserin ja Lindbergin diplomitöiden pohjalta Elementit E teki lopullisen tuotantomallin. Ansiokkaiden diplomityösuunnitelmien hyviä oivalluksia ei valitettavasti kustannussyistä kaikilta osin saatu ensimmäisiin prototyyppeihin, mutta toivottavasti Lapinjärvitalojen tarina saa jatkoa siten, että seuraavissa taloissa myös kehitystyö edelleen jatkuu. Joka tapauksessa lopputulokseen voi olla erittäin tyytyväinen, ja työ maaseudun ikäihmisten asumisen pehmeälle vallankumoukselle on avattu.