Tunnelma kauniin kallioisella, värikkäiden uusien talojen reunustamalla sisäpihalla on seesteisen rauhallinen ja hiljainen. Ei millään uskoisi, että reilut kaksi vuotta sitten sama Helsingin Jakomäessä sijaitseva pihamaa oli melkoinen myllerrys ja valtakunnallinen puheenaihe, kun paikalta purettiin neljä Helsingin kaupungin asunnot Oy:n (Heka) suurta ARA-vuokrataloa.
Lääkkeeksi 60-luvulla vallinneeseen asuntopulaan kohosi Jakomäen kauniiseen maastoon vuosina 1967 – 1969 väljästi asetellen hyvin samanlaisia elementtitaloja, kaikki kaupungin vuokra-asunnoiksi. Talot rakennettiin pikavauhtia samalla reseptillä: sisärungot paikalla valaen betonista ja ulkoseinät esivalmisteisista sandwich-elementeistä, päällimmäisenä harmaa pesubetoni. Syntyi 1 527 asuntoa ja 31 taloa, jotka ovat nykyään Helsingin kaupungin ARA-vuokrataloyhtiö Hekan omistuksessa. Asuntoja ei tehty kestämään – ajateltiin, että asuntopula ehkä menisi aikanaan ohi.
Niinpä 90–luvun alussa Jakomäen talojen parvekkeet oli loppuun käytetty ja julkisivut alkoivat pullistella. Myös talojen tekniikka aiheutti ongelmia: asuntojen ilmanvaihto oli puutteellinen, viemäreissä oli syöpymiä, putkia oli rikkoutunut ja vesikalusteet kuluttivat paljon vettä. Vain muutamassa talossa oli hissi. Alueen korjausohjelmaa pohjustettiin korjaustarveselvityksellä ja koekorjaushankkeilla ja kohteita ryhdyttiin korjaamaan kiireellisyysjärjestyksessä.
Vaihtoehtona purkava peruskorjaus
Vuosien kuluessa julkisivujen korjaustarpeista lähtenyt korjausohjelma päivittyi sisältämään melkein kaiken. Talot jouduttiin käytännössä rakentamaan runkoa lukuun ottamatta kokonaan uudestaan. Korjauskustannukset luonnollisesti kasvoivat hankkeiden laajentuessa. Viimeisten joukossa korjattaviksi olivat jäämässä Jakomäentie 6:n neljä suurta taloa. Purkaminen vaihtoehtona korjaamiselle alkoi tuntua mahdolliselta vuonna 2001, kun selvitettiin Jakomäentie 6 a ja b –talojen, yhteensä 216:n asunnon ja niihin liittyvän pysäköintikannen korjaamisen kustannuksia. Silloisen selvityksen perusteella korjausaste eli korjauskustannukset uudisrakentamiseen verrattuna olisi ollut noin 80 prosenttia.
Helsingin kaupunki ei ollut koskaan aiemmin purkanut omistamaansa kerrostaloa, joten hanketta valmisteltiin joka vaiheessa varsin perusteellisesti. Selvittelyissä todettiin, että kokonaan uusien talojen rakentaminen paitsi maksaisi vain jonkin verran enemmän kuin vanhojen korjaaminen, myös toisi mukanaan ajanmukaisempaa asumista: toimivampia asuntopohjia, parempaa energiatehokkuutta, esteettömyyttä ja ääneneristystä.
Vuonna 2010 polkaistiin käyntiin suunnittelu- ja tarjouskilpailu, jonka lähtökohtana oli rakentaa uudisrakennukset kahden purettavan talon paikalle. Helsingin korkeimmalla paikalla sijaitseva luonnonläheinen tontti tarjosi hyvän lähtökohdan suunnitelmille. Hankkeessa oli huomioitava myös muun muassa Lahdentien meluhaitan suojaetäisyys ja läheisen Malmin lentokentän vaatimukset: talot eivät saisi kohota yli neljän, viiden kerroksen, jotta ne eivät häiritsisi lentoliikennettä.
Kilpailun voitti Arkkitehtitoimisto Pirkko ja Pekka Piirta ehdotuksellaan ”Aura”. Talojen sijoittelu mukaili nykyistä rakennustapaa. Asunnot oli suunniteltu taitavasti ja rakennusten kapea runko toi niihin valoisuutta. Pihan puolen julkisivut olivat vaihtelevia ja värikkäitä.
Jakomäessä purettiin neljä kerrostaloa ja tilalle rakennettiin viisi uutta.
Neljä taloa purettiin, viisi rakennettiin tilalle
Hankkeen pitkä työstämisaika toi mukanaan tavallaan myös hyötyjä. Purettavaksi päätettyjen a- ja b –talojen viereisten Jakomäentie 6 c ja d –talojen peruskorjauksen hankesuunnittelussa vuoden 2013 alussa havaittiin, että niiden korjaaminen olisi tulossa vielä kalliimmaksi kuin a- ja b-talojen – korjausaste tässä hankkeessa olisi sata prosenttia. Kun korkeaan korjaushintaan vielä yhdistyi asuntojen alhainen keskipinta-ala ja talon huono tehokkuus, päädyttiin tämä hanke yhdistämään naapuritalojen purkamishankkeeseen. Tontin kaavamuutos sai lainvoiman vuonna 2013, jolloin myös purettaviin taloihin kohdistuvat lainat päättyivät. Uudishankkeesta kokonaisuudessaan tehtiin Hekassa investointipäätös syyskuussa 2014.
Lopulta joulukuussa 2014 Jakomäestä purettiin siis neljä taloa, 279 asuntoa, jotka olivat kaikki kaksioita. Kerrosneliömetrejä vanhoissa taloissa oli 20 868. Tilalle rakennetuissa viidessä uudessa talossa on yhteensä 268 asuntoa, 23 001 kerrosneliömetriä, ja huoneisto-ohjelma painottuu perheasuntoihin. Hankinta-arvo oli noin 3400 euroa per neliö.
Uudet talot Hekalle rakennutti Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan asuntotuotanto ATT. Pääurakoitsijaksi saatiin urakkakilpailun kautta Hartela. Rakennusaika sujui hyvin ja valmista saatiin loppukeväästä 2017.
”Hankkeessa onnistuttiin toteuttamaan kaupunkikuvallisesti korkeatasoinen täydennysrakentamisratkaisu, jossa tarjotaan asukkaalle kaikki tarvittava nykyteknologia ja asumisviihtyvyys edullisilla asumiskustannuksilla”, summaa Jakomäen kaikissa Heka-talojen peruskorjauksissa 90-luvulta asti mukana ollut Heka-Jakomäki Oy:n toimitusjohtaja Hannu Laakso.
Purettujen talojen asukkaat saivat halutessaan palata uuteen taloon
Vaikka purkaminen oli hyvin poikkeuksellinen, rajukin ratkaisu, ei sen tarpeellisuutta liiemmin kyseenalaistettu – kaikki osasivat arvata, että lopputulos palkitsisi. Hanke vaikutti luonnollisesti merkittävästi erityisesti talojen asukkaiden elämään. Asukkaiden tilanne sai myös runsaasti mediahuomiota: purkutalojen viimeisestä kesästä tehtiin dokumenttielokuva ja lehdet kirjoittivat isoja juttuja.
Ennen purkamista kaikille asukkaille hankittiin Hekan asuntokannasta korvaavat asunnot, suurin osa Jakomäestä tai sen välittömästä läheisyydestä. Kaikille ”Jakiksen kutosista” poismuuttaneille annettiin myös mahdollisuus muuttaa halutessaan takaisin uuteen taloon. Neljännes heistä palasikin, kuten Vuong Cong Truong perheineen.
”Tämä on isän ja äidin huone. Mun huone on tuo pienempi”, kahdeksanvuotias Vuong Tuchi valisti perheen tutustumiskäynnillä tulevaan, miltei valmiiseen kotiin. Miltä uusi koti vaikuttaa?
”Asunto on hieno; valoisa ja mukava”, isä Vuong Cong Truong ja äiti Luu Thuc My vastaavat.
Vietnamilaissyntyinen Vuon Cong Truong on asunut Jakomäessä eri osoitteissa jo 20 vuoden ajan. Perheen viimeisin muutto kutosten puretusta b-talosta Hekan väistöasuntoon Kankaretielle tapahtui 2,5 vuotta sitten.
”Vihdoinkin pääsemme takaisin”, My huokaa.
Uuden kotinsa nähtyään eivät Truong ja My vanhaa asuntoaan muistele. Uusi on aina uusi. Sijainti on myös perheelle juuri passeli.
”Lapsen koulu on lähellä, terveysasema on lähellä, kauppa on lähellä. Tämä on erittäin kätevä meille”, My kehuu.
Onko lisää purkuhankkeita suunnitteilla?
Jakomäki on ehkä joillekin ollut Nousukausi-elokuvastakin tuttu ”Suomen kuuluisin lähiö”, mutta todellisuus on ainakin nykyään aivan toista: se on rauhallinen, viihtyisä ja luonnonläheinen asuinpaikka, johon paikalliset suhtautuvat ylpeydellä ja lämmöllä. Helsingin kaupunki vetää Jakomäen keskuksen kehittämiseksi Jakomäen sydän –hanketta, vanha ostari korvattiin pari vuotta sitten uudella marketkeskittymällä ja vieressä kulkevan Lahdenväylän toiselle puolelle, Jakomäen jatkeeksi on rakentunut värikäs uusi alue, Alppikylä. Mäen päällä, kuin kirsikkana kakussa, kokonaisuutta katselevat purkutalojen paikalle valmistuneet Hekan uudistalot, jotka osaltaan kohentavat alueen ilmettä. Syyskuussa Jakomäki viettää 50-vuotisjuhliaan usein eri tapahtumin.
Jakomäen taloille purkava peruskorjaus sopi siis mainiosti. Onko Hekassa jatkossakin suunnitteilla tehdä vastaavaa, Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö?
”Meillä on tällä hetkellä useitakin purkamishankkeita suunnitelmissa ja etenemässä. Hekassa on toimintatapana, että kaikkien peruskorjaushankkeiden yhteydessä arvioidaan erikseen se, onko kohde tarkoituksenmukaista korjata vai olisiko viisaampaa purkaa ja rakentaa uusia taloja tilalle. Ratkaisevaa tässä harkinnassa on korjattavien talojen korjausaste ja toisaalta se, onko tontille saatavissa kaavamuutoksella lisää rakennusoikeutta. Ratkaisu purkamisvaihtoehdosta tehdään yleensä jo kohteen hankesuunnitteluvaiheessa.
Hekan asukkaiden kannalta purkaminen on aina turvallinen tapahtuma, sillä lupaamme järjestää kaikille asukkaillemme korvaavan asunnon, johon voi jäädä pysyvästi asumaan. Lisäksi asukkailla on halutessaan mahdollisuus palata vanhan kotitalon paikalle rakennuttuun uuteen taloon.”
Kuvat: Sanna Liimatainen