Asumisen tukeen liittyvät menot ovat kasvaneet ja valtion suora tuki asumiseen oli 2,3 miljardia euroa vuonna 2016. Samalla keskustelu tukipolitiikasta sekä sen vaihtoehdoista ja vaikuttavuudesta on vilkastunut.
Yhteiskuntapolitiikan ja myös asuntopolitiikan käytännön toimet ovat usein kompromisseja erilaisten vaihtoehtojen välillä. Tavoitteista ollaan monesti varsin yksimielisiä kuten siitä, että riittävä tarjonta on asuntomarkkinoilla keskeinen tekijä. Suomessa laajasti hyväksytty tavoite on myös se, että myös pienituloisillakin on oikeus hyvään asumiseen ja julkisen vallan tulee edesauttaa tämän tavoitteen toteutumista. Mutta miten näihin tavoitteisiin päästään? Tästä onkin jo useampia näkemyksiä.
Erilaiset ratkaisumallit ja lähestymistavat liittyvät pitkälti siihen, kuinka hyvin luotetaan markkinoiden tehokkaaseen toimintaan tai toisaalta, miten suhtaudutaan sääntelyn hyödyllisyyteen tai julkisen vallan rooliin. Lisäksi erilaisilla politiikkavaihtoehdoilla on useita ulottuvuuksia ja niiden vaikutukset näkyvät monesti vasta pidemmän ajan kuluessa, tästä esimerkkinä asuinalueiden eriytymien. Myös toimenpiteiden vaikuttavuudesta on erilaisia näkemyksiä.
Suurimmassa osassa ARA-kohteita ei ole valtion suoraa tukea
Yksi asuntopoliittisen keskustelun kestoaihe on kysymys asumisen kysyntä- ja tarjontatukien tehokkuudesta ja painottamisesta. Pohtimista vaikeuttaa, että aina ei olla edes samaa mieltä siitä, mikä on tukea ja mikä ei. Mikä on tehokkain ja tarkoituksenmukaisin tapa tukea pieni- ja keskituloisten asumista korkean hinta- ja vuokratason nopeasti kasvavilla kaupunkiseudulla. Entä miten tuetaan erityistä tukea tarvitsevien asumista? Miten paljon säädeltyjä ARA-asuntoja tarvitaan?
2000-luvulla asumisen tuesta aiempaa suurempi osa on kohdentunut suoraan kotitalouksille. Erityisesti kotitalouksille suunnatut asumistukimenot ovat kasvaneet (kuvio 1). Valtion suorat panostukset tuotannon tukeen ovat olleet aiempaa pienempiä ja kohdentuneet selvemmin erityisryhmien asumiseen. Suurimmassa osassa ARA-kohteita ei ole valtion suoraa rahoituksellista tukielementtiä alikoron tai korkotuen muodossa vaan ainoa tukielementti on lainaan sisältyvä takaus. Kunnan tukea ARA-hankkeisiin sisältyy kuitenkin monesti markkinahintaa alhaisemman tonttihinnan muodossa.
Kokonaisuudessaan sääntelyn piirissä olevien ARA-vuokra-asuntojen määrä pienenee kun asuntoja vapautuu rajoituksista enemmän kuin uusia rakennetaan, näin myös korkean kysynnän pääkaupunkiseudulla. Säädeltyjä ARA-vuokra-asuntoja on nykyisin selvästi vähemmän kuin muita vuokra-asuntoja. Koko maassa osuus on keskimäärin 13 % asuntokannasta, alueellinen vaihtelu on tosin suurta ja pääkaupunkiseudulla noin joka viides asunto on ARA-vuokra-asunto. Painopiste on siis nykyisin voimakkaasti asuntojen kysynnän tukemisessa ja markkinaehtoisella asuntokannalla on aiempaa keskeisempi merkitys asuntotarjonnassa.
Molempiin tukimuotoihin liittyy hyviä ja huonoja puolia
Molempiin tukimuotoihin liittyy hyviä ja huonoja puolia eikä kumpikaan tukimuoto ole yksinään ratkaisu asuntotarjonnan riittävyyteen tai asumisen kohtuuhintaisuuteen. Keskustelu tukien kohdentumisesta ja tehokkuudesta liittyy osaltaan siihen ”valuuko” asumistuki ja sitä usein täydentävä asumismenoihin kohdennettu toimeentulotuki vuokriin ja tätä kautta tuen asumismenoja pienentävä vaikutus vähenee. Toisaalta ARA-tukien osalta keskustelussa on ollut asuntojen kohdentuminen osittain kotitalouksille, joiden tulot tai varallisuus mahdollistaisivat asumisen myös muussa asuntokannassa.
Kasvavilla kaupunkialueilla ja tilanteessa, jossa tarjontaa ei ole riittävästi erilaiset asuntojen kysyntään suunnatut tuet kapitalisoituvat aina jossain määrin asuntojen hintoihin ja vuokriin. Pelkkä kysynnän tuki voi tulla hyvin kalliiksi, vaikka se kohdentuisikin tuotantotukea paremmin pienituloisille kotitalouksille.
Vaikka alueellinen eriytyminen tulojen mukaan on voimistunut Suomessa, ei toistaiseksi ole syntynyt laajassa mittakaavassa tilannetta, jossa heikompiosaisemmat väestöryhmät asuisivat muuta väestöä selvästi puutteellisemmissa asuinoloissa omilla asuinalueillaan. Tähän vaikutetaan osaltaan kohtuuhintaisella ja laadukkaalla ARA-tuotannolla. Tästä vahvuudesta kannattaa pitää kiinni. Asuinalueiden eriytymiseen vaikuttaminen pelkän kysynnän tuen kautta on vaikeaa. Alueiden hinta- ja vuokratasot eroavat toisistaan sijainnin ja muiden ominaisuuksien perusteella. Tämä rajoittaa pienituloisten kotitalouksien mahdollisuuksia valita asuinpaikkaansa. Pelkkä asumistukimalli johtaisi nykyistä voimakkaampaan tulojen perusteella tapahtuvaan alueelliseen eriytymiseen.
Asumisen tuet osa laajempaa yhteiskuntapolitiikan kokonaisuutta
Tukijärjestelmien vaikutuksia tai toimivuutta ei voi arvioida pelkästään tukipolitiikan näkökulmasta vaan siihen liittyy laajemmin myös kysymykset esimerkiksi vuokra-asumisen sääntelystä tai verotuksesta. Suomessa markkinaehtoista vuokra-asumista säädellään vähemmän kuin monissa muissa maissa, esimerkiksi vuokrankorotuksiin tai vuokrasuhteen pysyvyyteen liittyen. Myös tästä näkökulmasta on hyvä, että markkinaehtoisen vuokra-asumisen rinnalla on riittävästi sosiaalista vuokra-asuntokantaa ja asumisoikeusasuntoja. Asumisturvaan ja omaan asumiseen vaikuttamiseen liittyvät kysymykset ovat tärkeitä ja on hyvä pohtia, tarvitaanko tarjonnan lisäämiseksi ja monipuolistamiseksi myös uudenlaisia asumismuotoja kuten osuuskunta-asumista.
Valtio vaikuttaa tukijärjestelmillään asuntojen kysyntään ja tarjonnan edellytyksiin, mutta kunnat ovat monessa mielessä vielä tärkeämmässä asemassa asuntotarjonnan ja myös kohtuuhintaisen asumisen edistämisessä. Kuntien maapolitiikan, kaavoituksen sekä tonttien luovutuksen ja sen ehtojen kautta vaikutetaan keskeisesti siihen, kuinka paljon ja millaisia asuntoja rakennetaan. Niillä toimenpiteillä vaikutetaan osaltaan myös asumisen tukimenoihin.
KYSYNTÄTUKI
- kotitaloudelle suoraan kohdistuva tuki
- tavoitteena alentaa asumismenoja ja parantaa mahdollisuuksia vuokrata tai ostaa asunto
- keskeiset tukimuodot:
- tarveharkintainen yleinen ja eläkkeensaajien asumistuki
- omistusasuntolainojen korkojen verovähennysoikeus
- kuntien asumiseen kohdentama toimeentulotuki
- Kekan kautta asumiseen kohdennettu toimeentulotuki (arvio n. 350 milj. euroa)
TARJONTATUKI
- rakentamiseen tai korjaamiseen kohdistuva tuki
- tavoitteena lisätä asumiskustannuksiltaan kohtuuhintaista asuntotarjontaa
ja parantaa tätä kautta erityisesti pieni- keskituloisten asumismahdollisuuksia
- tukeen liittyy sääntelyä, jolla varmistetaan hyödyn kohdentuminen asukkaille
- keskeisiä tukimuotoja:
- korkotukilainat vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentamiseen
- eritysryhmähankkeille suunnatut investointiavustukset
- käynnistysavustukset
- kuntien tonttihinnoissa ARA-kohteisiin sisältyvä tuki