Uusi lyhyt korkotukimalli lisää joustavuutta

Uuden kymmenen vuoden korkotukimallin tavoitteena on saada lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja suurimpiin kasvukeskuksiin. Etenkin pieni- ja keskituloisille kotitalouksille tarvitaan kipeästi lisää asuntoja. Uuden korkotukimallin keskeinen elementti on joustavuus.

Ministeri Kimmo Tiilikaisen selvitysmiehenä toiminut ARAn ylijohtaja Hannu Rossilahti luovutti ehdotuksensa uudeksi kymmenen vuoden korkotukimalliksi marraskuussa 2015. Esitys etenee laiksi kevään 2016 kuluessa, kertoo ministeri.

Alalle tarvitaan myös uusia toimijoita

Nykyisellä korkotukimallilla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ovat tuottaneet viime vuosina pääosin kunnalliset vuokrayhtiöt, muita vuokra-asuntojen omistajia malli ei ole kiinnostanut. Tarpeet asuntorakentamisen lisäämiseen kasvuseuduilla on laajasti tunnistettu, mutta keinoista ei ole päästy yksimielisyyteen.

Selvityksen tavoitteena oli valmistella ehdotus mallista, joka kiinnostaisi nykyistä laajemmin toimijoita ja toisi lisää kohtuuhintaisia asuntoja suurimpiin kasvukeskuksiin.

Kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon edistämisessä kyse on yksinkertaistetusti tuotantoon liittyvien kannustimien ja rajoitusten suhteesta. Ilman rajoituksia tukea asuntorakentamiseen ei voi antaa eikä se ole myöskään yhteiskunnan kannalta perusteltua. Lisäksi yrityksille annettaviin tukiin liittyy EU-sääntelyn näkökulmasta julkisen palvelun velvoite. Toisaalta voimakas sääntely johtaa siihen, että se ei houkuttele toimijoita rakentamaan kohtuuhintaisia asuntoja.

Tukien ja rajoitusten suhde tasapainossa

Uuden mallin keskeinen tukielementti on maksuton valtion takaus 80–95 %:n korkotukilainalle hankkeen arvosta. Täydentävän rahoituksen osuus voi vaihdella, koska erityyppisten omistajien mahdollisuudet hankkia rahoitus vaihtelevat. Vapaarahoitteisia asuntoja korkeampi 95 %:n lainoitusosuus mahdollistaa muiden edellytysten toteutuessa pienempienkin toimijoiden mukaantulon. Jos pääomien hankintaan on edellytyksiä, mahdollistaa malli myös suuremman omarahoitusosuuden. Ehdotuksessa valtion takauksen lisäksi lainalle maksettaisiin korkotukea kun korko ylittää 2,5 %. Korkotuen ehdoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

Joustavuutta on tulossa myös rajoitus- ja laina-aikaan. Mallin lähtökohta on kymmenen vuoden rajoitukset ja tuki, mutta mikäli lainansaaja ei kymmenen vuoden kuluttua voi tai halua vapauttaa valtiota täytetakausvastuusta uusimalla lainaa, voisi lainansaaja jatkaa vuokrausta kohtuuhintaisilla periaatteilla. Jousto on tärkeä etenkin pienemmille toimijoille ja vähentää niille aiheutuvia riskejä. Näin tavoitellaan nykyistä laajempaa joukkoa toimijoita mukaan toteuttamaan asuntoja. Takauksen jatkamisen ansiosta tuetut asunnot voisivat myös säilyä pidempään säännellyillä vuokramarkkinoilla.

Vuokrien kohtuuhintaisuus varmistetaan

Sääntelyn osalta on tavoiteltu yksinkertaista ja hallinnollisesti kevyttä sääntelykehikkoa, jolla kuitenkin voidaan varmistaa vuokrien kohtuullisuus. Keskeinen osa tätä on vuokrien enimmäismäärän ja niiden korotusten sääntely. Sitova alkuvuokra määräytyisi ARAn hyväksymien kustannusten perusteella ja enimmäisvuokraa korotettaisiin kiinteistöjen hoitokuluindeksin perusteella.

Lisäksi asukkaiden valinnassa olisi noudatettava asukasvalintakriteerejä. Valintakriteereinä voisivat olla nykyistä pitkää korkotukimallia korkeammat tulorajat ilman asukasvalintoihin liittyviä vertailuja. Tällöin asunnot olisi mahdollista osoittaa pieni- ja keskituloisille, työssäkäyville henkilöille, joilla on vaikeuksia saada kohtuuvuokrainen asunto markkinoilta.

Uusi malli ei korvaa vanhaa

Asuntopolitiikassa kuten yhteiskuntapolitiikassa muutenkin tavoitellaan yleensä suurta vaikuttavuutta mahdollisimman pienellä taloudellisella panostuksella. Tätä on haettu myös uudessa mallissa. Kun tukien ja rajoitusten suhde on tasapainossa, niin se mahdollistaa ja luo edellytyksiä toimijoiden mukaantulolle laajasti. Tämä voi aidosti lisätä vuokriltaan alle markkinatason olevien asuntojen tarjontaa.

Ylijohtaja Rossilahden selvitys käy laajasti läpi tukipolitiikan ja -järjestelmien historiaa ja myös nykyistä korkotukimallia ja siihen liittyviä ongelmia. Pitkään korkotukimalliin liittyy myös kehittämistarpeita, eikä esitetyllä uudella mallilla ole tarkoitus korvata sosiaalisimpaan asuntotuotantoon kohdentuvaa vanhaa mallia. Uudessa mallissa onkin kysymys uudesta tukimuodosta, joka sijoittuu vapaarahoitteisen ja nykyisen pitkän korkotukimallin väliin.