Arava-kodista kohti ekologista asumista: ARA-rakentamisen vuosikymmenet

 
Vuodesta 1949 alkaen on Suomeen rakennettu satojatuhansia asuntoja valtion tuella. Vuosikymmenten saatossa asumisen ihanteet ja tarpeet ovat muuttuneet.

1950-luvun tehokkaat tilaratkaisu

Ensimmäiset Arava-lainalla rakennetut talot
Helsingissä Mannerheimintiellä valmistuivat 1949.
© Kuva: Päivi Leinonen

Ensimmäiset  aravatalot nousivat Helsin­kiin, Mannerheimintien varteen vuonna 1949. Valtion Aravalainoilla rakennettiin aluksi pääasiassa omistusasuntoja. 1950-lu­vun aikana rakennettiin noin 120 000 Ara­va-rahoitettua asuntoa, joista noin puolet oli omakotitaloja. Tavallisin talotyyppi oli tila­ratkaisultaan taloudellinen rintamamiestalo.

Arkkitehtuuriltaan yhtenäisiä rintama­miestalojen alueita pidetään kodikkaina ja yhteisöllisinä. Talotyypissä tila on tehok­kaasti hyödynnetty. Kompakti ratkaisu on myös energiatehokas.

Korjaus- ja energia-avustuksista vastaava ylitarkastaja Hanna Koskela ARAsta kertoo, että asukkaiden ikääntyessä ongelmaksi on koitunut tilojen sijainti eri tasoissa. ”Varsi­naiset pesutilat on yleensä sijoitettu vaikeas­ti saavutettavaan kellarikerrokseen. Esteet­tömyyssaneerauksissa joudutaan yleensä laajentamaan tai ottamaan kuistia käyttöön, koska ylimääräistä tilaa ei ole.”

Kohti tehokkaampaa rakentamista

1960-luvulla kaupungistuminen kiihtyi, ja syntyi uusia kaupunginosia. Kuvassa Helsingin Puotilaa. © Kuva: Päivi Leinonen

1960-luvun aikana asuntotuotanto koki murroksen. Elementtitekniikan kehitys toi rakentamiseen sarjatuotannon ja standardit. Uutta aikaa ilmensivät veistokselliset raken­nusmassat nauhaikkunoineen. Rakennuk­set sijoitettiin väljästi ja luontoon sopivasti. Myös omakotitaloihin omaksuttiin pelkis­tetty tyyli.

Helsingin Kontulassa As. Oy Keinulaudan­tie 5:n asukkaat arvostavat avaria pihoja ja lähiluontoa. ”Tästä pihalta pääsee suoraan hiihtämään. Viereinen Kurkimäen alue oli ennen metsää, ja sielläkin olen hiihtänyt,” kertoo pitkäaikainen asukas Sirpa Simpa­nen.

Keinulaudantie 5:n talot ovat ryhdikkääs­sä kunnossa, mutta suuret remontit ovat vielä edessä. Ajankohtaiseksi on tullut myös keskustelu kylmäkellarien tarpeellisuudesta. 1960-luvun taloihin rakennettiin lähes aina kylmäkellarit, jotka nykyisin jäävät vähäl­le käytölle. Monissa yhtiöissä kellareita on muutettu kerhohuoneiksi. Arava-lainoitet­tuja asuntoja rakennettiin 1960-luvulla noin 120 000. Vuonna 1966 perustettiin Asunto­hallitus hoitamaan Aravan tehtäviä.

Rakentamisen hullut vuodet

1970-luvulla asuntorakentaminen oli Suo­messa vilkkaimmillaan. Tehokkuutta ar­vostettiin enemmän kuin yksityiskohtaista suunnittelua. Harmaat ruutuelementtipin­nat hallitsevat monia aikakauden lähiöitä. Tiivis ja säännönmukainen korttelimalli yleistyi, sillä korttelipihan ajateltiin edistä­vän sosiaalista kanssakäymistä.

Orivedenkatu 26 Tampereen Hervan­nassa on tyypillinen 1970-luvun pihapiiri. ”Ihana paikka tämä oli lapsen kanssa asua. Leikkipuisto oli ihan vieressä”, muistelee alueen pitkäaikainen asukas. ”Arvostan myös avaraa huoneistoa. Ulkomaalaiset vieraamme ihmettelivät, kuinka olohuo­neessa on niin suuri ikkuna, ja sisällä silti lämmin.”

Omakotitaloissa suosittiin yksitaso­ratkaisuja ja uusia rakennusmateriaaleja otettiin käyttöön. ”1970–80-luvuilla raken­netuissa taloissa on paljon niin sanottuja riskirakenteita. Vesikaton rakenteet ja sa­laojien puuttuminen ovat tyypillisiä ongel­makohtia,” toteaa Hanna Koskela.

Huippuvuotena 1973 Suomessa raken­nettiin 73 000 asuntoa, joista puolet oli Arava-rahoitettuja. Vuosikymmenen aika­na rakennettiin yli 300 000 Arava-asuntoa.

Monimuotoista pienessä mittakaavassa

Tyypillinen 1980-luvun ARA-rahoitteinen talo Espoon Leppävaarassa. © Kuva: Päivi Leinonen

Tehorakentamisen vuosikymmenen jälkeen rakentaminen rauhoittui. Vuokra-asunto­jen osuus Arava-tuotannossa lisääntyi. Rakennusten mittakaava oli aikaisempaa pienempi. Julkisivuihin luotiin nyt ilmeik­kyyttä värikkäillä laatoituksilla ja laudoituk­silla. Ikkunoiden koko pieneni energian­säästön tultua tärkeäksi. Monimuotoisuus ja pienet mittasuhteet näkyivät myös huo­netilojen ratkaisuissa.

Espoossa Vermonpolku 3:ssa asuva Riit­ta Raunio viihtyy vuonna 1985 rakennetus­sa pienkerrostalossa: ”Asunnot ovat tilavia, erityisesti makuuhuoneet. Tosin keittoko­meron koen epäkäytännölliseksi.”

Ajan henki näkyy myös pihassa: ”Piha on sokkeloinen, ja se hankaloittaa huoltotöitä. Paljon tehdään talkoillakin, ja pienessä yh­tiössä yhteishenki on hyvä,” kertoo Raunio.

1980-luvulla rakennettiin 190 000 Ara­va-lainoitteista asuntoa. Vuokra-asuntojen osuus Arava-tuotannossa kasvoi.

Uusia kaupunkialueita, uusia asumismuotoja

1990-luvun rakentamisessa tärkeäksi nousi asumisen laadun ja asuinalueiden kehittä­minen. Monessa kaupungissa laajennettiin asutusta keskustan tuntumassa teollisuu­delta vapautuville alueille. Maisemallisesti merkittäville paikoille rakentaminen asetti rakennussuunnittelulle haasteita.

Turun Aurajoenranta on 1990-luvulta al­kaen muuttunut arvostetuksi asuinalueeksi teollisuuden väistyttyä. Kiinteistö Oy Aura­joenrannan Carolina-talossa asuva Rainer Forss pitää sijaintia Turun parhaana: ”Ko­ko asunnon levyinen parveke joelle päin on mukava, ja sitä voi käyttää ympäri vuoden. Huoneet ovat pienehköjä, mutta en pidä sitä ongelmana.”

1980-luvulta alkaen yhteistilojen rakenta­minen väheni, kun huoneistokohtaiset sau­nat ja pesukoneet yleistyivät. Forss ei koe kaipaavansa yhteistiloja: ”Kuivaushuone täällä on, mutta ei talosaunaa eikä pesutu­paa. Itse pidän omaa saunaa tärkeänä. ”

1990-luvun laman kourissa vapaarahoit­teinen asuntotuotanto romahti. Rakentami­sesta noin 60 prosenttia oli ARA-tuotantoa, yhteensä 172 000 asuntoa vuosikymmenen aikana. 1993 Asuntohallitus lakkautettiin ja tilalle perustettiin Valtion asuntorahasto (ARA).

1990-luvulla parvekkeiden lasitukset laajensivat asuntojen oleskelutilat ulos. Vas. Helsingin Pikku Huopalahtea. Oik. Aurajoen rantaa Turussa. © Kuvat: Päivi Leinonen

Ekologista ja yhteisöllistä asumista 2000-luvulla

Keskeisiä haasteita ovat energiatehokas ja ekologinen rakentaminen. ARA-rahoituk­sella on toteutettu muun muassa Suomen ensimmäiset nollaenergiatalot, samoin ti­laelementeistä rakennetut puukerrostalot.

Ekologisuus oli esillä myös vuoden 2015 Asuntomessujen ARA-kohteissa Vantaalla. PuuMera on Euroopan suurin puukerrosta­lo ja luonnonvaratalo Opaalissa on hyödyn­netty huomattavassa määrin kierrätys- ja uusiomateriaaleja. Asuntomessukohteista enemmän sivuilla 5–7.

Asuntosuunnittelussa panostetaan käy­tännöllisyyteen ja asukkaiden erilaisiin tar­peisiin. Pesutilat ja parvekkeet ovat suuria, ja pienikin asunto voidaan varustaa kodinhoi­tohuoneella. Vaatehuone voi muuntua työ­tilaksi tai sauna vaatehuoneeksi.

2000-luvulla valtion tukema asunto­tuotanto on painottunut erityisryhmien asuntoihin. Uudenlaisia asumiskonsepteja kehitellään ja yhteisöllisyyttä pyritään lisää­mään. Yhteistilojen arvostus on noussut, esi­merkiksi talosaunoja ja kerhohuoneita teh­dään taas.

Vuosina 2001–2010 rakennettiin ARA-asuntoja noin 83 000. Valtion asuntorahasto (ARA) muuttui Asumisen rahoitus- ja kehit­tämiskeskukseksi (ARA) vuonna 2008 ja sen tehtäväkenttä samalla laajeni.

Miljoonas ARA-asunto valmistui vuonna 2012 Hoas:in kohteeseen Helsingin Jätkäsaareen.
© Kuva: HOAS