Uuden hallituksen hallitusohjelman muutamaa riviä, jotka koskevat hallituksen asuntopolitiikkaa on luettu tarkkaan. Tätä kirjoitusta ennen linjauksista on kirjoitettu moninkertainen määrä alkuperäistä varsin lyhytsanaista tekstiä enemmän. Onko ohjelman tärkeimmät linjaukset kuitenkin asunto-osion ulkopuolella?
Kasvukeskusten liian pieniä vuokra-asuntojen tuotantomääriä on valitettu koko 2000-luku. Syyllisiä alhaisiin tuotantomääriin on haettu milloin kuntien tonttipolitiikasta, milloin valtion tuotantotuista, milloin rakennusliikkeiden korkeista urakkahinnoista tai pankkien kireistä lainaehdoista. Jonkinlainen konsensus näyttäisi nyt vallitsevan siitä, että suurin este kohtuuhintaisten asuntojen tuottamiselle on tonttien puute.
Tonttitarjontaan liittyvät ongelmat kiertyvät kuntien ympärille. Syynä tähän on kuntien maaomistukset ja kaavoitusmonopoli. Kuntien tonttitarjonnan nihkeyteen on kolme syytä. Ensinnäkin kunnat voivat saada tonteista paremman hinnan myymällä ne markkinahintaan. Toiseksi asuinpaikka ratkaisee sosiaali- terveystoimen kustannusten maksajan. Kolmas syy liittyy verokertymään. Pienituloiset vuokra-asujat maksavat kunnallisveroja vähemmän kuin hyvätuloiset kuntalaiset. Nykyinen järjestelmä sisältää vahvat insentiivit kuntalaisten valikointiin ja ne ohjaavat poliittista päätöksentekoa.
Hallitusohjelmaan on kirjattu periaatteet, jotka koskevat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämistä ja kustannusten jakoa. Ratkaisun sisältö ja yksityiskohdat ovat vielä pitkälti epäselvät. Ratkaisun tahtotila on kuitenkin selvä. Sekä palveluiden järjestäminen että kustannusten jako halutaan eriyttää nykyisestä kuntarakenteesta ja jakaa ne nykyisiä kuntia laajemmalle väestöpohjalle. Ratkaisut johtavat kuntien tehtävien ja kuntatalouden todella suureen muutokseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä on lähes puolet kuntien työntekijöistä.
Yleisen talouslinjan tiukkeneminen johtaa valtion asuntotuotantoon suuntaamien tukien vähenemiseen. Edellisen hallituksen aikaiset käynnistysavustukset ovat historiaa. Vaikka Sipilän hallitus ei merkittävästi parantaisi vuokra-asuntojen rahoituksen ehtoja, toimenpiteet, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset jaetaan nykyisiä kuntia laajemman alueen maksettavaksi, voivat johtaa toisen, rakentamisen kannalta kriittisen resurssin, kohtuuhintaisten tonttien tarjonnan parantumiseen.
Jos asuinkunta ei enää jatkossa määrittele niin suurta osaa kunnalle asukkaista aiheutuvista kustannuksista, kuntien tarve asukkaiden valikoimiseen merkittävästi vähenee. Hyvien ja viihtyisien vuokra-asuntojen saatavuus on kunnalle vetovoimatekijänä, joka edistää esimerkiksi yritysten sijoittumista kuntaan. Toivotaan, että soteratkaisu syntyy ja tonttitarjonta paranee.