Vailla vakinaista asuntoa - Liikkuvuus asunnottomuuden ja asuntokannan välillä

Kuvaus:

Tutkimuksessa on selvitetty asunnottomuuden muuttoliikettä vaille vakinaista asuntoa päätyneiden henkilöiden asumishistorian avulla: mistä ja minkälaisista asuntokunnista vailla vakinaista asuntoa olevat henkilöt tulevat sekä minne ja minkälaisiin asuntokuntiin sijoittuvat asunnottomuuden päätyttyä. 

Asunnottomilla viitataan tutkimuksessa henkilöihin, jotka ovat väestötietojärjestelmässä kirjattu kunnassa vailla vakinaista asuntoa oleskeleviksi. Tutkimus on Asumisneuvonnan ja asunnottomuuden vähentämistoimien kustannusvaikutusten mittaaminen – hankkeen jatkohanke.

Vailla vakinaista asuntoa olevien määrä Helsingissä on kasvanut vuosittain. Myös pitkäaikaisesti vailla vakinaista asuntoa olevien määrä on kasvanut ARAn tuottamista asunnottomuusluvuista poiketen. Huolimatta ilmiön dynaamisesta luonteesta vaille vakinaista asuntoa joutuu vuosittain useampi kuin asunnottomuudesta poistuu. Määrää kasvattavat pääasiassa Helsingin asuntoväestöstä tulevat.  

Naisten ja erityisesti vieraskielisten määrä on kasvanut nopeasti. Iän mukaan tarkasteltuna asunnottomuus painottuu nuoriin ja keski-ikäisiin aikuisiin. Pitkäaikaisasunnottomuus painottuu iäkkäämpiin. Päättyneet asunnottomuusjaksot ovat pääsääntöisesti lyhyitä: 76 % oli korkeintaan vuoden kestäviä. Miesten asunnottomuusjaksot olivat keskimäärin pidempiä kuin naisilla. Suomen- ja ruotsinkielisten asunnottomuusjaksot ovat pidempiä kuin vieraskielisten. Vieraskielisten asunnottomuusriski on kolminkertainen kotimaisia kieliä puhuviin nähden, riski on erityisen suuri 20-29-vuotiailla miehillä.

Huomioitavaa/kokemuksia:

• Asunnottomuuden kasvun yhteys kiristyneisiin asuntomarkkinoihin
• Maahanmuuttajien asunnottomuuden kasvu
• Nuorten asunnottomuuden ja syrjäytymisen välinen yhteys