Toiminnallisen yhdessä tekemisen toimintamalli alueen yhteistoiminnan kehittämiseen (LUMIKOLA-hanke)

 

Toteuttaja/toteuttajat:

Oulun yliopiston arkkitehtuurin osasto (OY/AO), Oulun kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan museo/Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus (PORA) 

Kenelle:

Meri-Toppilan alueen lapset ja nuoret

Toiminnan/toimintamallin tarkoitus:

Poikkihallinnollinen ohjelma lähiömäisten asuinalueiden viihtyvyyden parantamiseksi- Tavoitteena ehkäistä segregaatiota, lisätä kilpailukykyä, kehittää kiinteistöjen käyttöä ja kunnossapitoa ja erityisesti pyrkiä aktivoimaan paikallista kehittämistyötä. 

Tavoitteet yleisellä tasolla: alueen identiteetin rakentaminen, ilkivallan vähentäminen ja asukkaiden keskinäisen yhteishengen luominen.

Avainsanat:

osallisuus, vaikuttaminen, keskinäinen ymmärrys, vastuullisuus, Meri-Toppila –identiteetti

Hankkeet/projektit, joissa mukana:

KOLA - Korjausneuvonnan laadullisen kehittämisen tutkimushankkeen osahanke LUMIKOLA / Lähiöohjelma 2008-2011

 

Kuvaus:

Hankkeessa toteutettiin lumi- ja jäärakentamiseen liittyvä toiminnallinen interventio ympäristön viihtyisyyden ja alueen asukkaiden yhteistoiminnan lisäämiseksi. Näkyvää tuotosta synnyttävällä yhdessä tekemisen toimintamallilla saadaan ihmisiä eri teemojen avulla toimimaan yhdessä vapaaehtoisuuden pohjalta. 

Tapahtui myönteinen käänne nuorten vastuullisuudessa – Tuhoamiskäyttäytymisestä arvostavaan käytökseen: Alkuun tuhottiin, typeryys oivallettiin ja lopuksi innostuttiin vastuullisen käyttäytymisen edistämisestä! Keskeneräinen lumiveistoskokonaisuus hajotettiin kahtena ensimmäisenä iltana maan tasalle. Kolmantena iltana vain pieni osa tuhottiin. Valmis tuotos säilyi pääosiltaan noin viikon ajan lähes vahingoittumattomana. Tätä voidaan pitää merkittävänä kulttuurisena uudistumisena ja yhteisöllisenä vastuunottona Meri-Toppilan lähiössä. 

Iglun ja lumiveistoksen uudelleen rakentamisen yhteydessä keskustelimme paikalla käyneiden ja rakentamiseen osallistuvien nuorten kanssa tavoiteltavasta tuotoksesta, tulevasta rauhanviestin juhlasta ja pyrimme kohtaamaan kaikki ei-syyllistävästä arvostavan kohtaamisen sisäisestä tilasta. Tuloksena nuoret alkoivat pohtia miten tuhoamisen saisi loppumaan. Yksi nimi nousi vähitellen tuhoamisentyön ”muodolliseksi nimeksi”. Nuorten puheista työskentelyn lomassa ilmeni, että heille on tärkeää tämän rauhankyyhky-nimisen lumiveistoksen säilyminen ehjänä vähintään patsaanpaljastusjuhlaan asti. Sana levisi lasten ja nuorten keskuuteen. Innostus yhteisen asian puolesta näkyi katseissa kohtaamisissa – yhteinen tuotos symboloi askelta haluttuun yhteisöllisyyteen. 

Yhteisöllinen juhla: Veistoksen paljastusjuhla kokosi noin 100 alueen ihmistä yhteen nauttimaan alueen nuorten yhdessä luomisen tuloksista ja rauhanviestin lähettämisestä maailman muiden lähiöiden asukkaille. Työhön osallistuneiden perheenjäsenten lisäksi hienoa tuotosta ja taideteosta tuli katsomaan alueen asukkaita kovasta pakkasesta huolimatta. 

Toiminnallisuudella viihtyisyyttä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta: Asukkaiden palautteet kahden viikon prosessista olivat rohkaisevia. Toiminnallisen yhdessä tekemisen tuotoksen koettiin lisäävän alueen viihtyisyyttä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta (perustuu haastattelemalla saatuihin ja spontaaneihin palautteisiin).

Aktiivista keskustelua alueen viihtyisyydestä ja toimivuudesta: Interventio nostatti aktiivista keskustelua Meri-Toppilan alueen viihtyisyyden ja toimivuuden lisäämisestä. 

Media uutisoi näyttävästi: Median kiinnostus erinomaista Meri-Toppilan nuorille suunnattua toiminnallisen ja luovan tekemisen Lumikola-hanketta kohtaan. Hankkeesta uutisoitiin alueen valtalehdessä Kalevassa kahdesti, Ylen Pohjois-Suomen uutisissa sekä televisiossa että radiossa, ja myös paikallislehdissä. Kalevan keskustelupalstalla asiaa kommentoitiin monipuolisesti.

Huomioitavaa/kokemuksia:

Toiminnallisen tuotoksen suunnitteluvaiheessa tuli yllätyksenä esille vallitsevan kulttuurin passivoiva luonne. Opittu passiivisen osallistumattomuuden kulttuuri ja siihen liittyvä ryhmähenki kahlitsi ja esti yläkoulun nuoria osallistumasta aikuisten taholta tarjottuun hankkeeseen. Yläkoulun nuorista arviolta 30% osoitti kiinnostuksensa, mutta opitun kulttuurisen ryhmäpaineen vuoksia eivät uskaltaneet ilmoittautua lumirakentamisen projektiin. Vain yksi ilmoittautui (N=90), vaikka asiasta tiedotettiin kirjeellä myös oppilaiden huoltajia. Nuoret eivät ilmoittaudu ja osallistu, kun ”muutkaan eivät kuitenkaan osallistu” (ryhmäpaine). Johtopäätös: Nuoret tulevat mukaan vasta, kun jo toimitaan. Opitun passiivisuuden lisäksi syynä näyttäisi olevan heikko itseluottamus ja minäkuva (= heikko voimaantumisen aste). Nuori ei osallistu ja tee asioita, jos epäonnistumisen sosiaalinen hinta on liian korkea. Lapset ja nuoret tulivat mukaan kun oli nähtävissä, mitä oikeasti tehdään ja mitä on syntymässä.

Hyödyt lähiöiden kehittämiselle:

Hanketta pitivät onnistuneena kaikki toimintaan osallistuneet tahot; työpajan nuoret ja opettajat, alueen lapset ja nuoret, palautetta antaneet ohikulkijat, veistoksen paljastusjuhlaan osallistuneet alueen asukkaat, alueen palveluntuottajat, asukasyhdistyksen edustajat ja hankkeen koordinointiin osallistuneet tahot. Myös Kalevan sosiaalisen median sivuille palautetta antaneet viestittivät onnistumisesta. 

Tärkein onnistumisen palaute tuli alueen lapsilta ja nuorilta. Toiminnallinen tekeminen ja asian juhliminen koettiin merkitykselliseksi asiaksi. Yleisön toiveet yhteisötaiteeksi koetun lumirakentamisen traditioksi saattamisesta heijastaa asian merkityksellisyyttä alueen identiteetin uudistumiselle.

Julkaistu 24.5.2013 klo 12.14, päivitetty 28.7.2023 klo 9.46