Tutkimus kohdistui Lahdessa sijaitsevaan Liipolan asuinalueeseen. Liipolassa, kuten monissa muissakin saman aikakauden asukasrakenteeltaan nopeasti ikääntyvissä lähiöissä, on lähivuosina poikkeuksellisen paljon vastikään vanhuuseläkkeelle siirtyneitä henkilöitä. Heidän ajankäyttönsä ja toimintansa painottuvat aiempaa enemmän omalle asuinalueelle. Siksi asumiseen, välittömään elinympäristöön ja alueen palvelutarjontaan liittyvät kysymykset sekä erilaiset epäviralliset kanssakäymisen ja tuen verkostot nousevat asukkaiden hyvinvoinnin kannalta entistä tärkeämmiksi. Alueen ikääntyneet asukkaat ovat paikallisen yhteisöllisyyden näkökulmasta merkittävä voimavara, sillä monet heistä ovat valmiita toimimaan asuinalueensa hyväksi.
Tutkimuksen tulosten mukaan ikääntyneiden paikallinen yhteisöllisyys toteutuu sekä spontaanisti että organisoituna. Se tukee ikääntyneiden hyvinvointia ennen kaikkea kuulumisen tunteen ja vuorovaikutuksen vahvistumisen kautta.
Hankkeessa tutkittiin erityisesti yhteisöllisyyden näkökulmasta sitä, millainen lähiö on ikääntyneiden ihmisen asuinpaikkana. Etnografisen tutkimuksen avulla selvitettiin, millaisia muotoja ikääntyneiden ihmisten yhteisöllisyys saa kaupunkiympäristössä ja millainen on ikääntyneiden ihmisten rooli paikallisen yhteisöllisyyden rakentamisessa ja ylläpitämisessä.
Yhteisöllisyys tukee ikääntyneiden hyvinvointia
Hankkeen tulosten mukaan paikallinen yhteisöllisyys tukee ikääntyneen ihmisen hyvinvointia. Ikääntyneillä ihmisillä on keskeinen rooli asuinalueilla toteutuvan yhteisöllisyyden rakentumisessa.
Paikallisen yhteisöllisyyden ohella voidaan puhua yhteisöjen kiinnittymisestä paikkoihin. Osallisuus asuinalueella tapahtuvaan yhteisöllisyyteen voi määrittyä myös yhteisten intressien ja verkostojen kautta, ei pelkästään asuinpaikan kautta.
Yhteisöllisyyden toteutumiseen tarvitaan kuitenkin tukea. Keskeisiä tuen muotoja ovat:
- asukkaiden käyttöön tarkoitetut tilat
- eri organisaatioiden tarjoama taustatuki, joka voi olla tarkoitusta varten osoitettu työpanos tai taloudellista tukea.
Kun kodit ovat privatisoituneet ja kyläilykulttuuri vähentynyt, muut kohtaamisen paikat kasvattavat merkitystään. Siksi asukastiloilla on paikallisen yhteisöllisyyden toteutumisessa keskeinen merkitys. Kokoontumisen tilat ja paikat eivät kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan myös mielekästä toimintaa ja ihmisiä, jotka huolehtivat tilojen käyttöön liittyvistä käytännön kysymyksistä. Lisäksi tarvitaan niitä, jotka organisoivat ja pyörittävät toimintaa sekä niitä, jotka osallistuvat yhteiseen toimintaan.
Mielekäs toiminta, sitä tukevat tilat ja tarvittavat taloudelliset resurssit mahdollistavat yhteisöllisyyden toteutumisen paikallisesti. Paikallisuuden merkitys on muuttunut, mikä pitäisi huomioida toiminnassa.
Toteuttajat
Lapin yliopisto
Marjaana Seppänen (Lapin yliopisto/Helsingin yliopisto) ja Ilkka Haapola (Helsingin yliopisto/Palmenia)
Hankkeessa tuotettu materiaali
Seppänen Marjaana & Haapola Ilkka (2016) Arjen sankarit ja ikkunasta katsojat. Ikääntyneiden urbaani yhteisöllisyys. Teoksessa Dhalmann Hanna (toim.) Tutkitusti parempi lähiö. Asuinalueen kehittämisohjelman julkaisu. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) ja ympäristöministeriö.
Seppänen, Marjaana & Haapola, Ilkka (2016) Ikääntyneet paikallisen yhteisöllisyyden rakentajina. Teoksessa Johanna Järvelä ja Minna Tuominen (toim.) Hyvinvoiva asuinalue – yhteistyöllä kehittäen.