| |
|
|
|
Puskurivyöhykkeellä voidaan
hakea radikaaliakin muodonmuutosta
(kuva: Elina Alatalo)
Leppoisa kodikas tunnelma voi
ulottua terassin kautta myös yksityisen
asunnon ulkopuolelle, naapuruston
kesken jaettuun tilaan
(kuva: Elina Alatalo,
Kuvassa Omar Siddiqui ja Silvia Baradel)
|
| |
Yksi merkittävimmistä mahdollisuuksista siirtyä kohti kestävämpää yhteiskuntaa kansallisessa mittakaavassa on alkamassa oleva lähiöidemme korjausprosessi. Useimmat lähiökerrostalot eivät ole tällä hetkellä teknisesti siedettävässä kunnossa, ne kuluttavat keskimääräistä tasoa enemmän energiaa ja tätä välittömästi korjausta tarvitsevaa rakennusomaisuutta on paljon. [1] Hilliahon mukaan puskurivyöhykkeen muodostaminen julkisivuun esim. parvekkeita lasittamalla säästää energiaa. Eri rakennustyyppien vertailussa parvekkeiden lasittamisella saavutettava energiansäästö on suurin nimenomaan tyypillisimmissä lähiökerrostaloissamme. [2] Lähiökerrostalojen parvekkeet vaativat huomiota jo pelkästään senkin takia, että yli 60% vuosina 1960-1996 rakennetuista betoniparvekkeistamme eivät tällä hetkellä ole pakkasenkestäviä. [3]
Lähiöiden korjaamisessa piilee yhdellä kertaa kuitenkin useita haasteita. Asunnot eivät välttämättä vastaa tämän hetkisiä asumistoiveita. Alueet eivät vedä puoleensa asukkaista, vaikka ne usein sijaitsevat erinomaisten liikenneyhteyksien varrella. Mielikuva lähiöiden tarjoamasta elämäntavasta on lukkiutunut. Tämän lisäksi rahalliset resurssit korjaustoimenpiteisiin ovat usein vähäiset, enemmistön asukkaista ollessa matalatuloisia.
Teknisesti tarkasteltuna parvekelasittaminen voi siirtää tai jopa korvata muita korjaustoimenpiteitä julkisivussa sekä ikkunoissa, jotka uusi lasittaminen peittää. Esimerkiksi lämmöneristettä ei välttämättä tarvitse lisätä kuin niille osin, joihin uusi puskurivyöhyke ei ulotu. Tätä tukee myös havainto siitä, että entiset parvekkeet ovat usein suojelleet taustallaan olevia rakenteita siten, että nämä rakenteet eivät ole korjauksen tarpeessa samassa määrin kuin suoraan säärasitukselle altistuneet.
Koska lasitus muodostaa sääsuojan, sen takana voidaan käyttää luovemmin erilaisia materiaaleja, jotka eivät välttämättä itse kestäisi ulkotilan rasituksia. [4] Tilaa voi vapaammin muokata oman näköisekseen. Mielikuva asunnosta alkaa kiehtoa, kun edellinen yhdistetään ajatukseen siitä, että puskurivyöhykkeenkin voisi muodostaa osin vaikka kasviseinällä. Syntyy uudenlaista asuttava tilaa.
Erityisen kiinnostavaa olisi tarkastella lähemmin puskurivyöhykkeen toteuttamisen todellisia kustannuksia sekä sen tuottamaa arvonnousua. Tätä tulisi verrata niihin usein erikseen toteutettuihin perinteisiin korjaustoimenpiteisiin, jotka puskurivyöhyke mahdollisesti korvaa. Tarkastelua tulisi jatkaa elinkaaren suhteen, lasittamisen vähentäessä peittämiensä rakenteiden ylläpidon tarvetta. Lähiön imagonnousu ja asumisviihtyvyyden kasvu tulisi ottaa huomioon arvonnousua arvioitaessa. Todennäköisesti puskurivyöhyke näyttäytyisi hyvin taloudellisena vaihtoehtona.
Koska puskurivyöhykettä ei lämmitetä, eikä esim. pelkkä lasitus muuta tilaa sisätilaksi, puskurivyöhykkeen tilan voidaan tulkita olevan rakennusoikeuden lisäksi toteutettavissa olevaa ylimääräistä asuttavaa tilaa. Tämä tuo ketterämpiä kehittämisen mahdollisuuksia myös lähiöissä, joissa kaikki rakennusoikeus on jo käytetty.
Puskurivyöhykkeessä on aineksia korjausmenetelmäksi etenkin, koska se vastaa kerralla useampaan kuin yhteen suomalaisen lähiökorjaamisen haasteeseen.