Asuntopolitiikka-teema on tietenkin keskeinen kun puhutaan asumisesta, näin myös sosiaalisen asumisen festivaaleilla Helsingissä.
Bent Madsen
Festivaalien avajaisissa Housing Europen puheenjohtaja Bent Madsen Tanskasta alleviivasi asuntokysymyksen ratkaisun kohtalonyhteyttä hyvinvointivaltioon. ”Rakennetaan lisää” ei yksinään ole mikään ratkaisu asuntokriisiin, vaikka niin kaikkialla esitetään. Rakentaminen on nopeasti kallistunut, joten kohtuuhintaiseen tuotantoon on vaikea päästä juuri nyt. Monissa maissa heikoimmassa asemassa olevien asumisessa on edelleen pahoja puutteita eivätkä markkinat niitä yksinään ratkaise. Asunnot ovat ensi sijassa ihmisten koteja ja asuinalueet yhteisöjä – tämän varmistamiseen tarvitaan vahvaa asuntopolitiikkaa osana hyvinvointivaltion toimintaa.
Myös Kathleen Scanlon korosti, että yhteiskuntapolitiikan onnistumisesta kertoo tilanne, jossa asunnot ja asuinalueet ovat sellaisia, että ne tukevat hyvinvointia, tarjoavat sosiaalisia ja perheverkostoja ja parempaa terveyttä. On elintärkeää suunnata julkista tukea kaupunginosien kehittämiseen ja edistää yhteisöjen kykyä todella asua yhteisöllisesti.
Suomen hallituksen sitoutumista asunto-olojen kehittämiseen korosti peräti kahden ministerin puheenvuorot. Avajaisissa puhunut ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo vakuutti Suomen sitoutuneen asunnottomuuden poistamiseen. Päättäjäisissä puhunut sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen myös korosti, että useimmat yhteiskunnalliset ongelmat voidaan ratkaista, kunhan on poliittista tahtoa. Ja kun tahtoa on, asunnottomuus voidaan poistaa niin Suomessa kuin muualla maailmassa.
Suomen menestyksellinen asunto ensin -politiikka herätti paljon huomiota. Myös EU:n sosiaalisten oikeuksien ja inkluusion johtaja Katarina Ivankovič-Knezevič painotti, että asunnottomuus on tärkeä aihe EU:ssa ja asunto ensin -politiikka olisi otettava käyttöön kaikkien EU-maisen kansallisissa strategioissa.
Moniulotteinen asuntopolitiikka – kaupungeilla keskeinen rooli
Festivaaleilla liikuttiin sujuvasti edes takaisin asumisen fyysisen todellisuuden sekä asumisen politiikkaa luotaavien ja pohtivien keskustelujen välillä. Ulkomaisille festivaalivieraille oli varmasti mielenkiintoista nähdä, millaista on yleishyödyllinen asuntotuotanto ja asuminen Helsingissä. Toisaalta seminaareissa ja paneeleissa oli laaja kattaus keskustelua asumiseen liittyvien politiikkatoimenpiteiden vaikuttavuudesta ja näkökulmista. Asunnottomuuteen liittyvät kysymykset, nuorten ja opiskelijoiden asuminen, energiatehokkuuden parantamien, yhdyskuntasuunnittelu ja sosiaalinen sekoittaminen, finanssimarkkinoiden heijastuminen asuntomarkkinoihin ja asumisen mahdollisuuksiin, asumisen tukipolitiikka, asumiseen liittyvä kansalaistoiminta ja monet muutkin teemat olivat esillä keskustelussa. Asumiseen liittyvät haasteet ja teemat vaikuttivat olevan melko lailla samankaltaisia eri puolilla. Tarve asuntopolitiikan voimakkaammalle otteelle ja yleishyödylliselle asumiselle olivat esillä monissa keskusteluissa ja puheenvuoroissa.
Mika Hyötyläinen, Özlem Celik ja Mari Vaattovaara Kaupunkitutkimusinstituutti Urbarian seminaarissa Tiedekulmassa.
Asuntopolitiikan ja kohtuuhintaisen asumisen kysymyksiä käsiteltiin laajasti muun muassa Kaupunkitutkimusinstituutti Urbarian järjestämässä seminaarissa Housing: Crisis and alternatives. Puheenvuoroissa kiteytyi kiinnostavalla tavalla asumiseen liittyvien kysymysten moniulotteisuus sekä niihin liittyvät eri näkökulmat. Teemoina olivat muun muassa asumisen tukimuotoihin liittyvät kysymykset ja niihin liittyvien näkökulmien pohdinta, politiikkatoimien tehokkuuden arviointi ja kaupunkien rooli.
Politiikkatoimien onnistuneisuuden arviointi ei ole aina helppoa – toimenpiteillä on usein useampia vaikutuksia ja monet vaikutukset näkyvät vasta pidemmän ajan kuluessa. Keskustelussa tuotiin myös esiin, että monesti lähtökohdaksi otettu taloudellisen tehokkuuden näkökulma on yksi mutta ei kuitenkaan ainoa lähestymistapa. Keskustelussa nousi esiin myös mielenkiintoinen näkökulma Suomen vuokramarkkinoihin liittyen. Suomessa on kansainvälisessä vertailussa varsin vähän säädellyt vapaarahoitteiset vuokramarkkinat ja toisaalta vastapainona suurimmissa kaupungeissa myös varsin merkittävä säädelty yleishyödyllinen asuntotarjonnan sektori. Yhdistelmä on kansainvälisesti vertailtuna varsin harvinainen.
Kaupunkien rooli ja merkitys asuntopolitiikan käytännön toteutuksessa on keskeinen, ja tätä nostivat myös tutkijat esiin. Suomessakin suurimpien kaupunkienkin välillä on eroja asuntopoliittisissa linjauksissa ja niiden käytännön toteutuksessa. Seminaareissa tutkimus oli hyvin esillä. Asumisella on monestakin näkökulmasta keskeinen merkitys ihmisten elämässä ja asumiseen liittyvään tutkimukseen olisi syytä panostaa nykyistä vahvemmin.
Yhä harvemmat voivat asua kohtuuhintaisesti
Housing Europen pääsihteeri Sorcha Edwards nosti esiin ehkä hieman provokatiivisesti, että sosiaalinen asumisen (social housing) käsite saattaa edustaa monille synonyymia ongelmille. Hänen mukaansa festivaalin merkitys on osaltaan siinä, että tapahtumassa voidaan näyttää ja käydä keskustelua siitä, miten yleishyödyllisen asumisen ja asuntopolitiikan toimenpiteillä voidaan saavuttaa positiivia tuloksia ja löytää ratkaisuja. Tavoitteena on edistää keskustelua ja pohdintaa laajasti siitä, mikä toimii ja mikä ei. Näin toivottavasti voidaan välttää ainakin yhteiskuntapolitiikan pahimmat virheet, joiden korjaaminen on aina kalliimpaa ja vaikeampaa jälkeen päin.
Danny Dorling
Tätä korosti myös esityksessään Oxfordin yliopiston professori Danny Dorling. Hän otti esiin aikamme paradoksin: ”Meillä on edessämme outo ilmiö. Vaikka nuorten ikäluokat pienenevät länsimaissa ja pian myös maailmanlaajuisesti, yhä harvemmat pääsevät kohtuuhintaiseen asumiseen”.
Pieni- ja keskituloisten asumisongelmien syitä haettiin myös mielenkiintoisessa keskustelussa asuntomarkkinoiden finansialisaatiosta eli rahoitusmarkkinoiden roolin voimakkaasta kasvusta asuntosektorilla. Apulaisprofessori Julie Lawson kuvasi sitä tuhoisaa vaikutusta, joka finansialisaatiolla ja keinottelulla on eri maiden asuntojärjestelmiin. Hän huomautti, että vaikka olemme nähneet asuntosijoitusten valtavan kasvun, se ei kuitenkaan ole monissa maissa johtanut asuntotarjonnan kasvuun, asumisesta on vain tullut paljon kalliimpaa. Julie Lawson jatkoi, että hallitukset ovat menettäneet kykynsä tai sitten unohtaneet, kuinka vaikuttaa asuntomarkkinoiden toimintaan. Sellainen tilanne, jossa sijoittaminen asuntoihin on perustunut lähes ilmaiseen rahoitukseen, mutta pienituloisille kotitalouksille on tarjolla lähinnä kallista vuokra-asumista, on kestämätön. Asuntopolitiikka tarvitsee siis uusia välineitä finansialisaation kesyttämiseen.
Suomen asuntopolitiikka on onnistunutta monessa asiassa
ARAn johtaja Jarmo Lindén kuvasi Suomen asuntopolitiikan ja yleishyödyllisen asumisen keskeisiä piirteitä. Esityksessään hän totesi, että Suomi on jälleen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi – ehkä vähän leikilläänkin hän lisäsi, että ei tosin yhtään ymmärrä miksi ihmeessä.
Viikon aikana kuultiin ulkomaisilta festivaalivierailta varsin paljon positiivisia kommentteja asuntopolitiikasta ja sen tuloksista. Ihasteltiin yleishyödyllisen asumisen laatua ja Helsingin määrätietoista politiikkaa asuinalueiden eriytymistä vastustamiseen. Kansainväliset vieraat olivat varsin laajasti sitä mieltä, että Suomessa harjoitettu asuntopolitiikka on onnistunutta monessa asiassa.
Edelliseen liittyen tietysti voisi todeta, että vieraathan ovat yleensä vieraskoreita ja kehuvat silloinkin, kun siihen ei ole aihetta. Varmasti niinkin, mutta välillä kuitenkin tuntuu, että kotimaisessa asuntopoliittisessa keskustelussa on jonkinlainen näköharha. Kun keskustellaan kansainvälisessä viitekehyksessä sekä vertaillaan eri maiden ja kaupunkien tilannetta Suomeen tai sen suurimpiin kaupunkeihin, niin monissa asumiseen liittyvissä asioissa on kuitenkin onnistuttu varsin hyvin. Parannettavaa ja kehitettävää varmasti riittää edelleen monellakin saralla, ja toivottavasti tapahtuma antoi ajatuksia myös asumisen kehittämistyöstä muualta saaduista kokemuksista.
Monimuotoinen tapahtuma itsessään oli onnistunut näyte valtion ja Helsingin kaupungin välisestä sujuvasta yhteistyöstä. Helsinki oli erinomainen kumppani myös tapahtuman järjestämisessä ja toteutuksessa.
KUVAT: Jesse Terho ja Helena Berg