Hoasin opiskelijatalo kuuluu Sukupolvien kortteliin Helsingin Jätkäsaaressa. Kuva: Helena Berg
Opiskelijalähtöisyys ja valtion tuki ovat auttaneet tekemään Suomesta opiskelija-asumisen suurvallan. Suomen malli kiinnosti myös International Social Housing -tapahtumaan osallistuneita.
Suomalainen asumiskeskustelu tuppaa katsomaan asuntopolitiikkaamme valikoivien moniteholasien lävitse: näemme muiden onnistumiset selvästi, mutta emme puutteita ja omat puutteemme, muttei onnistumisia. Katsontakannasta riippuen asuntopolitiikkamme on joko viety liian pitkälle tai se uupuu tykkänään.
Siksi kesäkuussa järjestetty International Social Housing Festival oli tervetullut näköalojen avartaja ja itsetunnon kohotus meille kotimaisilla asumisen toimijoille. Vaikka mieluusti ihailemme kansainvälisiä esimerkkejä, kansainvälisten kollegoiden mielestä ruoho voikin olla vihreämpää Suomessa.
Suomen opiskelija-asunnot SOA järjesti festivaalin osana miniseminaarin opiskelija-asumisen järjestämistavoista ja tutustumismahdollisuuden suomalaiseen opiskelija-asumiseen. Niin suomalainen opiskelija-asumisen järjestämistapa kuin itse asunnotkin herättivät festivaalivieraissa kiinnostusta ja ihailua.
Suomalaista opiskelija-asumista kelpaa esitellä
Suomalainen opiskelija-asuminen on kansainvälisesti vertaillen laadukasta. Asunnot ovat asukkaidensa koteja, ei vain lukukauden aikaista majoitusta. Tämä näkyy asunnoissa: suurin osa asunnoista on tavallisia yksiöitä, kaksioita ja kolmioita – ei asuntoloita – ja valtaosa vuokrataan kalustamattomina niin, että opiskelijat saavat itse sisustaa asunnostaan kodin.
Laadukas opiskelija-asuminen on silti hinnaltaan opiskelijaystävällistä. Kasvukeskusten kärkipaikoilla ero vastaavien asuntojen markkinavuokriin voi olla jopa 40 prosenttia. Opiskelija-asumisen edullisuus ei ole kaikkialla itsestäänselvyys: esimerkiksi Georgiassa, Irlannissa, Islannissa ja Ruotsissa opiskelija-asunnoissa asuvien asumismenot ovat korkeampia kuin muulla tavalla asuvilla opiskelijoilla.[1]
Opiskelija-asuminen ei ole Suomessa vain harvojen herkkua. Noin neljännes korkeakouluopiskelijoista asuu opiskelija-asunnossa, millä yltää eurooppalaisessa vertailussa kärkikastiin. Tarveharkinnan takia etusijalla ovat kovimmassa asunnontarpeessa olevat ja se näkyy selviten kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla: kansainvälisistä opiskelijoista jopa 59 -71 prosenttia asuu opiskelija-asunnossa – korkein osuus Euroopassa.
Opiskelijabudjettiin on saatu mahdutettua esimerkillisiä edelläkävijäkohteita, kuten festivaalivieraat saivat nähdä. Vierailukohteina olivat Vuoden parhaat ARA-neliöt -tunnustuksellakin palkittu Sukupolvien kortteli ja Suomen toiseksi korkein puukerrostalo – korkeinkin on opiskelija-asumista mutta Joensuussa – Hoasin Tuuliniitty Espoon Tapiolassa.
Opiskelijoiden perustama opiskelijoita varten – valtion tukemana
Suomelainen opiskelija-asuntosektori on kansainvälisestikin harvinaislaatuinen. Nimenomaan opiskelijajärjestöt olivat opiskelija-asuntorakentamisen alullepaneva voima. Monessa muussa maassa opiskelija-asuntotarjonnasta vastaavat pääosin korkeakoulut itse tai yritykset korkeakoulujen kanssa tehdyin sopimuksin. Näin on esimerkiksi Briteissä, jonka opiskelija-asumista ja sen haasteita esiteltiin SOAn festivaalitapahtumassa. Toinen yleinen malli ovat lakisääteiset opiskelijapalvelujärjestöt, joiden rooteliin lukeutuu myös opiskelija-asuminen. Tällaisia ovat esimerkiksi Ranskan CROUS:it, Saksan Studentenwerkit, Islannin Félagsstofnun Stúdenta sekä Norjan Studentsamskipnadit, joita myös esiteltiin SOAn miniseminaarissa.
Opiskelijajärjestöjen piskuisilla resursseilla opiskelija-asuntorakentaminen olisi kuihtunut alkuunsa ilman valtion tukea. Arava- ja ARA-rahoitus on mahdollistanut opiskelijoiden alullepaneman toiminnan kasvun opiskelijalähtöisesti. Opiskelija-asuntotuotanto käynnistyi toden teolla juuri asuntotuotantolain jälkimainingeissa 1960-luvulla. ”Tyhjästä lähdettiin, nyt on jo sata miljoonaa velkaa,” kuten eräs opiskelija-asuntotoimija veisteli. Tosin on sitä asuntokantaakin kertynyt lainojen vastapainoksi.
Kun opiskelija-asuminen on opiskelijoiden perustamaa ja ohjaamaa sekä valtion tukemaa, sitä on voitu kehittää juuri opiskelijoiden toiveet ja tarpeet edellä. Toisenlaisessa mallissa opiskelija-asuminen saattaa olla pikemminkin maksullisen koulutuksen sisäänheittotuote, jonka tarjonta on suunnattu enemmän jälkikasvustaan huolehtiville – ja laskut maksaville – vanhemmille kuin itse asukkaille.
Esimerkillistä sosiaalista asuntotuotantoa – muttei vain sitä
Historian seurauksena opiskelija-asuntorakentaminen katsotaan Suomessa osaksi sosiaalista asuntotuotantoa. Sitä ohjataan pitkälti samoilla säännöstöillä ja seurataan samoilla mittareilla. Niillä mittareilla opiskelija-asuminen on kiistämättä esimerkillistä – minkä jopa moni tuetun asuntotuotannon kriitikoista on valmis myöntämään.
Suomalainen opiskelija-asuminen kiinnosti International Housing Festivalin osallistujia. Seminaarin lisäksi Lauri Lehtoruusu esitteli Hoasin kohteet Helsingin Jätkäsaaressa ja Espoon Tapiolassa. Kuva: Helena Berg
Vaikka opiskelijat ylipäänsä ovat keskimäärin erittäin pienituloisia, opiskelija-asunnoissa asuvien keskimääräiset tulot ovat vielä muita pienemmät. Suuri osa opiskelija-asuntoa hakevista on muuttamassa paikkakunnalle opiskelupaikan perässä ja on siten ARAn luokittelun mukaan erittäin kiireisessä asunnontarpeessa. Kun asumisoikeus on kytketty opiskeluoikeuteen, opiskelija-asuntoihin ei voi jäädä, kun tulot valmistumisen jälkeen kohentuvat.
Opiskelija-asuminen kiistatta pärjää hyvin sosiaalisen asuntotuotannon mittareilla, mutta ovatko mittarit oikeat? Sosiaalinen asuntotuotanto edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja riittävään toimeentuloon, mutta opiskelija-asumisen roolina on myös auttaa mahdollistamaan kouluttautuminen varattomuuden sitä estämättä. Ilmastokriisi ja opiskelijoiden heikkenevä hyvinvointi asettavat omat lisähaasteensa.
Opiskelija-asumisen lukeminen osaksi sosiaalista asuntotuotantoa on ollut perusteltua ja sen tulokset kiistatta menestystarina. Opiskelija-asumista ei kuitenkaan voi tarkastella vain sosiaalisena asuntotuotantona ja koulutuspoliittinen ulottuvuus sivuuttaen etenkään nyt, kun Suomi tavoittelee koulutustason nostoa ja kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrän kolminkertaistamista.
Erityinen erityisryhmä
Opiskelijat lasketaan asuntopolitiikassa erityisryhmäksi. Opiskelijat ovat kuitenkin erityinen erityisryhmä moniin muihin valtion tukemiin asukasryhmiin verrattuna. Opiskelijoiden tulot ja elämäntilanteet vaihtuvat taajaan, eikä asunnonhakuhetken tilanne välttämättä anna kattavaa kuvaa. Monella opiskelijalla – toisin kuin monilla muilla erityisryhmillä – on periaatteessa mahdollisuus parantaa toimeentuloaan työssäkäyntiä lisäämällä, mutta usein opintojen etenemisen kustannuksella. Siinä missä usein pienituloisen tulot ovat vakio ja määrittävät asumisen vaihtoehtoja, opiskelijoilla tulot voivatkin riippua siitä, miten asuminen järjestyy: kohtuuhintainen opiskelija-asuminen voi mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun, mutta työssäkäynti voi olla välttämätöntä, jos on kalliimpi markkinavuokra maksettavana.
Vaikka opiskelijoista valtaosan taloudellinen asema on samanlainen – yhtä niukka – opintie ei silti ole kaikille yhtä tasainen. Sosiaalinen pääoma, esimerkiksi vanhempien verkostot, voi avata muilta suljettuja asumisratkaisuja, vaikkapa tuttavaperheiden sijoitusasuntoja asevelihintaan, ja kulttuurinen pääoma voi auttaa hakeutumaan opiskelija-asuntojärjestelmän piiriin sekä navigoimaan siinä. Nykyisellään opiskelija-asuntoihin päätyykin hieman muita useammin niitä, joilla on korkeasti koulutettu perhetausta. Asuntopolitiikkaa monipuolisemmat mittarit auttavat tunnistamaan opiskelija-asumisen onnistumiset ja kehitystarpeet.
Opiskelijalähtöisyys ja valtion tuki ovat auttaneet tekemään Suomesta opiskelija-asumisen suurvallan. Seuraavana askeleena onkin tarkasteltava opiskelija-asumista enemmän koulutuspolitiikan kantilta: miten opiskelija-asuminen voi auttaa koulutustason nostossa ja kansainvälisten opiskelijoiden houkuttelussa tai vaikka tukea opiskelijoiden mielenterveyttä ja hyvinvointia?
[1] Gwosc, C., Hauschildt, K., Wartenbergh-Cras, F., & Schirmer, H. (2021). Social and Economic Conditions of Student Life in Europe: Eurostudent VII 2018-2021| Synopsis of Indicators. wbv.