Millainen koti ja asuinympäristö tukisivat muistisairaiden asumista kotona ja pärjäämistä lähiympäristössä?
Muistisairaat ovat yksilöitä, heidän tarpeensa ja toiveensa asumisympäristöstä ovat erilaisia ja ne muuttuvat sairauden edetessä. On hyvä, että varautuminen iän ja sairauden tuomiin toimintakyvyn muutoksiin otetaan huomioon asuntosuunnittelussa, ja muistisairas saa vaikuttaa omaan asumisvalintaansa.
Lisää valinnanmahdollisuuksia
Yhä useampi muistisairas asuu tulevaisuudessa ns. normaalissa asuntokannassa tai yhteisöllisessä asumispalvelussa. Käyttäjälähtöinen kehittäminen ja asukaslähtöisyys edellyttävät myös asukkaiden ja heidän omaistensa osallistamista asumisen suunnittelussa. Joustavat rakenneratkaisut ja asuntojen käytön aikainen muuntojoustavuus sekä asuntotarjonnan monipuolisuus lisäävät yksilöllisen valinnan mahdollisuuksia.
Monimuotoista integroitua asumista muistisairaille -hankkeessa (MonIA) Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijat (arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu ja palvelumuotoilu) tutustuivat aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja tekivät maisteri vaiheen opinnäytetyönsä hankkeessa mukana olevien yhteistyötahojen valitsemiin kohteisiin.
Laadukas lähiympäristö tukee toimintakykyä
Muistisairaat rajoittavat usein itse omaa liikkumistaan turvattomuuden tunteen tai eksymisen pelon takia. Asunnon välitön ympäristö saakin lisää merkitystä, kun kotona ja kodin läheisyydessä vietetään paljon aikaa. Kävely- ja näköetäisyydellä sijaitsevat lähipalvelut voivat toimia asukkaiden ja naapuruston kohtaamispaikkana ja lisäävät mahdollisuuksia pitää fyysistä ja sosiaalista toimintakykyä yllä. Asuinympäristön ”tuttuus” ja ”normaalius” tukevat muistisairaan asukkaan toimintakykyä.
Muistisairaus koskettaa koko perhettä. Yhteisöllinen asuminen sisältää eri kokoisia asuntoja asukkaiden eri elämäntilanteisiin ja heidän perheidensä tarpeisiin. Muistisairaan laadukkaan asumisen edellytyksenä on viihtyisä ja turvallinen ulkoalue tai piha, jonne asukkaalla on vapaa pääsy.
Pihalla tulee olla suojaisia istumapaikkoja, oleskelu- ja toiminta-alueita, joissa voi viettää aikaa sään salliessa. Luonnon ja luonnonvalon merkitys hyvinvoinnille on suuri. Mahdollisuus ulkoilla ja yhteys luontoon auttavat vuoden- ja vuorokaudenaikojen seurannassa. Esteettömät reitit pihalla mahdollistavat vaeltelun, mikä voi vähentää asukkaan ahdistusta tai stressitilaa.
Ymmärrettävää, selkeää, esteetöntä ja viihtyisää
Etenevä muistisairaus voi aiheuttaa vaikeutta ymmärtää ja hahmottaa ympäristöä. Asuinrakennuksen selkeä pohjaratkaisu ja ympäristön ymmärrettävyys voivat lisätä asukkaan tunnetta tilan hallitsemisesta.
Tilan hahmottamista voidaan parantaa värien ja kontrastien avulla. (Outi Kiikkilä, diplomityö, 2022)
Yhteistilojen avautuminen käytäviin ja näköyhteys tiloissa tapahtuvaan toimintaan lisäävät orientoitumista ja voivat vähentää tunnetta eksymisestä. Esteetön pääsy viihtyisiin yhteistiloihin, joissa on mielekästä tekemistä, tukee asukkaiden sosiaalista toimintakykyä ja hyvinvointia.
Viihtyisyyttä lisäävät tilaratkaisut, joissa on mahdollisuus valita yhteisöllisyyden ja yksityisyyden välillä. Reittejä yhteistiloihin voidaan vahvistaa väri- ja valaissuunnittelun sekä opastuksen ja maamerkkien avulla. Esimerkiksi kerrosten väritys tai teemat voivat vaihdella, mikä voi auttaa liikkumisessa. Myös viherkasvit ja taide voivat olla apuna opastamisessa. Oman asunnon sisäänkäynnin personointi asukkaan omilla kuvilla tai esineillä tekee siitä tunnistettavan.
Toiminnallisuus tukee omatoimisuutta
Omat rutiinit ja normaalin arkielämän jatkuminen tukevat asukkaan voimavarojen ja omanarvontunnon säilymistä. Asunnon viihtyisyys ja toiminnallisuus tukevat omatoimisuuden säilymistä.
Tilamitoituksen tulee toimia myös, jos asukas tarvitsee sairauden edetessä apuvälineitä liikkuakseen. Tilan selkeä jakautuminen oleskeluun ja lepoon tukee asukkaan toimintaa ja mahdollistaa esim. ystävien tai sukulaisten vierailut. Pariskunnilla on myös hyvä olla kummallakin asunnossa omaa tilaa, johon vetäytyä.
Keittiö on osa normaalia asumista, se luo kodikkuutta ja mahdollistaa tuttujen toimintojen ylläpitämisen. Turvallisuutta voidaan lisätä valitsemalla tavanomaiset kodinkoneet ja lisäämällä turvateknologiaa. Omat huonekalut, esineet ja valokuvat ovat muistoja elämän varrelta ja osa asukkaan identiteettiä tekevät asunnosta kodin. Niille tulee olla säilytystilaa asunnossa.
Valaistus, värit ja ääniympäristö vaikuttavat viihtyvyyteen
Erityisesti aistien kautta tulevat virikkeet vaikuttavat asukkaan kokemukseen. Tilojen visuaalinen selkeys, valaistus, värit ja materiaalit ovat tärkeitä muistisairaan ympäristöä suunniteltaessa. Tilat, sisutus ja toiminta ovat kokonaisuus, jotka tulee suunnitella yhdessä. Aistiympäristö vaikuttaa tilan viihtyisyyteen ja voi vahvistaa tilan hahmottamista ja ymmärrettävyyttä. Ikääntyessä valon tarve kasvaa.
Valon avulla voidaan lisätä turvallisuutta ja myös ohjata. Värit ja kontrastit luovat ja lisäävät tilojen selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Selkeät lattia-, seinä- ja kattopinnat, jotka erottuvat toisistaan, lisäävät tilan ymmärrettävyyttä. Suuret kontrastit voivat aiheuttaa virhetulkintoja ja ne voidaan ymmärtää pinnan tasoeroiksi.
Kuuloympäristö on tärkeä puheen ymmärtämisessä ja kanssakäymisessä muiden kanssa. Yhteistiloista kantautuva musiikki tai ruokailun äänet voivat ohjata asukkaita. Toisaalta hälyn ja ärsykkeiden suurella määrällä on todettu kielteistä vaikutusta, ne voivat lisätä asukkaiden sekavuutta ja levottomuutta.
Yhteistilojen kokoon ja akustiikkaan onkin syytä kiinnittää huomiota. Tilojen muunneltavuus tai jakaminen eri toimintoihin sekä mahdollisuus säätää hälyn ja virikkeiden määrää tukevat asukkaiden toimintakykyä. Materiaalit ja sisustus voivat vaimentaa hälyä ja tuoda viihtyisyyttä ja kodikkuutta tiloihin. Oman tuntuinen paikka, lämmin pehmeä sohva tai nojatuoli houkuttelee istumaan ja viettämään aikaa.
Muistiystävällistä asumista Porissa. (Outi Kiikkilä, diplomityö, 2022)
MonIA -hankkeen lopputulokset ja maisterivaiheen opinnäytetyöt valmistuvat kevään 2022 aikana ja ovat avoimesti ladattavissa aalto.fi-sivuston kautta
Kunnista hankkeessa ovat mukana Helsinki, Jyväskylä, Kirkkonummi, Pori ja Porvoo. Muita kumppaneita ovat Yrjö- ja Hanna säätiö sekä Ecophon Saint-Gobain. Hanketta koordinoi arkkitehtuurin laitoksen sosiaali- ja terveydenhuollon rakentamisen tutkimusyksikkö, SOTERA ja se tehdään yhteistyössä ARAn ja ympäristöministeriön kanssa.
Lisätietoja hankkeesta:
Ira Verma, Senior Scientist, arkkitehti TkT
Aalto-yliopisto, Arkkitehtuurin laitos
Sonja Manssila, erityisasiantuntija, ARA