Ihmisten nihkeä suhtautuminen energiatodistukseen on toiminut sen tavoitteita vastaan, mutta viime vuonna todistuksia laadittiin jo lähes 40 prosenttia enemmän kuin viisi vuotta sitten. Niin sanottujen vihreiden asuntolainojen odotetaan tekevän energiatehokkuudesta – ja energiatodistuksesta – entistä houkuttelevamman.
Ei lain vaatimaa energiatodistusta.
Lause toistuu lukuisten kohteiden sivuilla, kun selaa asuntoilmoituksia. Myyjät ja vuokranantajat käytännössä ilmoittavat julkisesti rikkovansa lakia.
ARAn energia-asiantuntija Ulla Laapotti tietää tämän hyvin. ARAn tehtäviin kuuluu valvoa sitä, että myytävillä tai vuokrattavilla kohteilla on energiatodistus aina, kun laki sitä vaatii, ja useimmiten se vaatii – poikkeuksen tekevät lähinnä alle 50 neliön rakennukset, loma-asunnot ja teollisuuskiinteistöt.
Ulla Laapotti uskoo, että ihmiset suhtautuisivat myönteisemmin energiatodistukseen, jos heillä olisi siitä enemmän tietoa. Kuva: Susanna Mäenpää.
Jos energiatodistusta ei löydy, ARA on yhteydessä ilmoittajaan ja kyselee todistuksen perään. Jos ilmoittaja ei suostu teettämään energiatodistusta, ARA voi asettaa tälle uhkasakon. Sellaista ei tosin Laapotin mukaan ole vielä koskaan asetettu: vahva kehotus on riittänyt.
Käytännössä myynti- ja vuokrailmoituksia on kuitenkin niin paljon, ettei ARAlla ole resursseja niiden täydelliseen läpikäymiseen. Kauppoja tehdään myös ilman energiatodistusta.
ARA on paraikaa päivittämässä tietojärjestelmäänsä, ja sen myötä ARA saa Laapotin mukaan syksyn aikana paremmat työkalut käydä ilmoituksia läpi. Laapotti ei kuitenkaan usko, että valvonnan lisääminen varsinaisesti ratkaisee ongelmaa. Energiatodistuksen tavoite on ohjata asunnon tai kiinteistön valintaa ja sitä kautta myös kannustaa energiatehokkaampiin ratkaisuihin. Tämä ei toteudu, vaikka kuinka valvottaisiin, jos todistuksia teetetään pitkin hampain kaupanteon yhteydessä.
Laapotti uskoo, että ihmiset suhtautuisivat energiatodistukseen myönteisemmin, jos heillä olisi siitä enemmän tietoa. Pohjimmiltaan kyse on ilmastonmuutoksen torjunnasta: Tilastokeskuksen mukaan pelkästään rakennusten lämmitys vei vuonna 2019 reilun neljänneksen kaikesta Suomessa kulutetusta energiasta.
Energiatehokkaalla asunnolla edullisempaa lainaa
Yhden tehokkaan kannustimen toivotaan löytyvän rahasta. Niin sanotut vihreät asuntolainat palkitsevat lainanottajaa hyvästä energiatehokkuudesta edullisemmilla lainakustannuksilla, kuten pienemmällä marginaalilla. Finanssialan viime vuonna teettämän kyselyn mukaan kysyntää on: lähes 60 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti olevansa valmis remontoimaan omaa asuntoaan energiatehokkaammaksi, jos se pienentäisi asuntolainan marginaalia. Suomessa jotkut pankit ovat jo lanseeranneet vihreitä asuntolainoja omilla ehdoillaan.
Energiatehokkaan rakennuksen määrittelyyn on luvassa myös EU-tason kriteerit, kun kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmää aletaan soveltaa. Lisäksi EU:n rahoittamassa Energy Efficient Mortgages Action Plan (EeMAP) -hankkeessa kehitetään Euroopan markkinoille standardoitua vihreää asuntolainaa.
Vihreät asuntolainat houkuttelevat pankkeja siksi, että sijoittajat ovat erittäin kiinnostuneita katetuista joukkolainoista, joissa on vakuutena vihreitä asuntolainoja, Finanssialan Veli-Matti Mattila sanoo, Kuva: Finanssiala ry.
”Kestävän rahoituksen sääntelykehikon kehittyminen vie koko ajan markkinaa eteenpäin”, sanoo Finanssialan johtaja ja pääekonomisti Veli-Matti Mattila.
Mattilan mukaan vihreät asuntolainat houkuttelevat pankkeja erityisesti siksi, että sijoittajat ovat erittäin kiinnostuneita katetuista joukkolainoista, joissa on vakuutena vihreitä asuntolainoja. Sijoittajat ovat valmiita sijoittamaan tällaisiin joukkolainoihin matalammalla korolla kuin muihin, jolloin pankit saavat rahoitusta edullisemmin.
”Markkinakilpailu ajaa siihen, että osa hyödystä valuu eteenpäin myös pankkien asiakkaille eli niille, jotka ottavat asuntolainoja vaikkapa energiaremontteihin tai kohteisiin, joissa energiatehokkuus on hyvä”, Mattila sanoo.
Mattilan mukaan vihreiden asuntolainojen yleistymistä ja joukkolainojen liikkeelle laskemista on kuitenkin vaikeuttanut se, että pankit eivät ole saaneet ARAlta pientalojen – käytännössä omakotitalojen ja paritalojen – energiatodistustietoja sähköisessä muodossa, sillä niiden laittaminen julkiseen, sähköiseen rekisteriin on kielletty laissa yksityisyyden suojan takia. Iso osa Suomen rakennuskannasta on pientaloja. Ilman niitä pankkien on myös vaikea saada joukkolainoihin riittävästi vakuusmassaa.
Finanssiala lobbasi lakiin muutosta, mutta lopulta viranomaiset päätyivät siihen, että ARA voi tarjota pientalojen tietoja pankeille nykyisenkin lain puitteissa, jos tiedot eivät ole kaikkien vaan pelkästään niitä anoneiden pankkien saatavissa. Ulla Laapotin mukaan ARA päivittää energiatodistusrekisteriä siten, että rajapinta saadaan rakennettua.
Eurot kiinnostavat – money talks!
Energiatodistuksen pihvi on laskennallinen arvio rakennuksen energiatehokkuudesta. Arviossa otetaan huomioon erilaiset rakennuksen energiankulutukseen vaikuttavat tekijät, kuten lämmitys, ilmanvaihto ja rakennusvaipan lämpöhäviöt. Erilaisille energiamuodoille on määritelty omat vakiokertoimet, ja myös nämä lasketaan mukaan. Lopputuloksena on rakennuksen energiatehokkuuden vertailuluku eli E-luku, joka määrää rakennuksen energialuokituksen.
Energiatodistuksen voi laatia vain pätevyystestin läpäissyt asiantuntija, useimmiten teknikko tai insinööri, joista ARA pitää rekisteriä. Motivan kesäkuussa julkaiseman selvityksen mukaan esimerkiksi olemassa olevan pientalon energiatodistus maksaa keskimäärin noin 350 euroa ja kerrostalon 650 euroa.
Energiatodistusta on kritisoitu juuri sen laskennallisuudesta. Myyjän tai vuokranantajan on pakko maksaa todistuksesta, vaikka moni ostaja tai vuokraaja on kiinnostuneempi siitä, paljonko asunnon sähkö- ja lämmityskulut käytännössä ovat. Todelliset kulut saattavat erota laskennallisesta energiatehokkuudesta merkittävästikin.
Laapotti uskoo, että eurot kiinnostavat, koska sähkölaskun loppusumma on helpompi ymmärtää kuin E-luku. Hänen mielestään nimenomaan laskennallisuus on energiatodistuksen vahvuus, sillä todellinen kulutus riippuu niin paljon asukkaasta.
”Jos rakennuksessa asuu yksin mummu, jolle riittää, että lämpötila sisällä on 18 astetta, hän ei halua tuulettaa ja hän käy ämpärisuihkussa, tokihan hänen kulutuksensa on erilainen kuin neljän hengen perheellä, jossa kaksi teiniä käy 30 minuutin lämpimässä suihkussa, sisälämpötila on 24 astetta ja he mielellään tuulettavat tai pitävät ilmanvaihtoa päällä”, Laapotti sanoo.
Laapotin mielestä energiatodistuksessa on lisäksi jotain laskennallista energiatehokkuutta hyödyllisempäänkin: Toimenpide-ehdotukset energiatehokkuuden parantamiseksi, kuten esimerkiksi suositus korvata öljylämmitys maalämmöllä tai ilmavesilämpöpumpulla. Käytännössä uusi omistaja saa siis asiantuntijalta vinkkejä, jotka yleensä vaativat investointeja mutta toisaalta voivat tuoda merkittäviäkin säästöjä juokseviin kuluihin – ja parantaa rakennuksen energialuokkaa, mikä taas voi nostaa asunnon arvoa. ”Kun aikoinaan kävin tekemässä energiatodistuksia, tosi moni sanoi, että voi hitsi, nyt olen tätä myymässä ja niin hyviä ideoita tuli, olisi pitänyt pyytää sut jo aiemmin, kun en ollutkaan vielä myymässä!”
Mainittu EeMAP-hanke pureutuu samaan asiaan pankkien näkökulmasta: Hankkeessa pyritään osoittamaan, että energiatehokkuuteen panostaminen pienentää pankkien lainariskiä juuri asiakkaan säästöjen ja asunnon arvonnousun takia. Finanssialan Mattilan mukaan tähän liittyy myös pohdinta siitä, pitäisikö pankkien saada pääomalaskennassa helpotuksia, jos sillä on vihreitä asuntolainoja. ”Se on empiirinen kysymys, joka vaatii jonkun verran dataa sen osoittamiseksi, että vihreä asuntolaina olisi vähäriskisempi.”
ENERGIATODISTUKSIA VOI VERTAILLA ARAN TILASTOTYÖKALULLA
Toukokuusta 2015 lähtien laaditut todistukset on kerätty ARAn hallinnoimaan energiatodistusrekisteriin, jossa osa niiden tiedoista on kaikkien saatavilla. Rekisterissä on tällä hetkellä 160 540 voimassa olevaa energiatodistusta. Ulla Laapotti arvioi, että rekisteristä löytyvät todistukset kattavat noin 15 prosenttia rakennuskannasta, joka on energiatodistuslain piirissä. Tietoa myös kertyy kasvavassa määrin lisää: vuonna 2020 todistuksia laadittiin 37 400, kun vuonna 2016 vastaava määrä oli 27 000. ”Ihan selvä trendi on, että energiatodistusten laatiminen lisääntyy koko ajan.”
Energiatodistusten keskinäistä vertailua vaikeuttaa se, että laskelmien periaatteita on alkuperäisen, vuonna 2007 laaditun lain jälkeen muutettu kahteen kertaan, vuosina 2013 ja 2018. Todistuksia on siis tällä hetkellä kolmenlaisia.
Vanhimmat, niin sanotut vihreät todistukset, perustuvat niin paljon uudempia todistuksia suppeampaan laskelmaan, etteivät nämä käytännössä ole verrattavissa keskenään. Uudempien todistusten osalta nyrkkisääntö on Ulla Laapotin mukaan se, että vuoden 2017 jälkeen tehdyt todistukset ovat yhtä energiatehokkuusluokkaa parempia kuin vuoden 2013 lain mukaan laaditut.
ARA on myös pian julkaisemassa uuden tilastotyökalun, jonka on tarkoitus nimenomaan helpottaa vertailtavuutta. Työkalun avulla voi hakea ja vertailla todistuksia alueen, rakennuksen käyttötarkoitusluokan, valmistumisvuoden ja nettoalan mukaan.
Täältä löytyy energiatodistusrekisteri