Rakennusten elinkaaripäästöjen sääntely on pian täällä, ja se vaatii rakennusalan toimijoilta uutta osaamista. Kalliimmat suunnittelukustannukset voivat kuitenkin maksaa itsensä takaisin, ja uusille innovaatioille on rutkasti kansainvälistä kysyntää.
Jos Suomeen haluaa viiden vuoden päästä rakentaa, rakennuksen täytyy olla vähähiilinen. Käytännössä rakennusten elinkaaren aikaiselle hiilijalanjäljelle laaditaan velvoittava raja-arvo, jonka mukaan rakennukset pitää suunnitella.
Ympäristöministeriön Matti Kuittinen näkee paljon liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille, sillä vihreän rakentamisen markkinat ja investoinnit nousevat kovaa vauhtia. Kuva: Annukka Pakarinen
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta piru on yksityiskohdissa. Miten luodaan yhtenäinen arviointimenetelmä, joka ei tuota rakennuttajille ja suunnittelijoille kohtuuttomasti vaivaa ja kustannuksia? Mikä on sopiva raja-arvo?
Ympäristöministeriön vähähiilisen rakentamisen tiekartan mukaan hiilijalanjälkeä ohjaavan lainsäädännön on määrä tulla voimaan 2020-luvun puoliväliin mennessä, mutta hallitusohjelman mukaan tätä on tarkoitus nopeuttaa. Oman haasteensa kuvioon toi koronavirus, joka pisti valtion budjetin uusiksi ja aiheutti epävarmuutta myös rakennusalalle.
Tiekartan taustalla olevat faktat eivät kuitenkaan ole muuttuneet mihinkään: Rakennettu ympäristö tuottaa kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, ja rakennuksissa käytetään lähes 40 prosenttia kaikesta Suomessa kulutettavasta energiasta. Maailmanlaajuisesti luvut ovat samaa luokkaa, eli rakennetulla ympäristöllä on globaalisti merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Matti Kuittinen muistuttaakin, että vihreän rakentamisen markkinat ja investoinnit kasvavat kovaa vauhtia. MaailmanpankinMaailmanpankin yritysrahoitushaara IFC:n arvion mukaan kehittyvien markkinoiden vihreän rakentamisen sijoitukset kasvavat lähes 25 biljoonaan eli tuhanteen miljardiin dollariin vuoteen 2030 mennessä. Siinä riittäisi suomalaisillekin yrityksille markkinaa.
Myös Granlundin hiilineutraaliuspalveluiden johtaja, vähähiilisen rakentamisen tiekarttaa kirjoittamassa ollut Tytti Bruce-Hyrkäs korostaa, että nopealla toiminnalla ja tehokkaalla vähähiilisyyden johtamisella suomalaiset toimijat voivat edelleen päästä kiinni vähähiilisen rakentamisen ratkaisujen vientipotentiaaliin. ”Meillä on vielä mahdollisuus erottautua.”
Tarkka mutta helppokäyttöinen
Rakentamisen ympäristöohjaus on Suomessa tähän asti keskittynyt rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen ja käytön aikaisten päästöjen vähentämiseen. Elinkaarilaskenta on monelle rakennusalan toimijalle jo tuttua, mutta muutos tulee silti olemaan iso.
Kuittinen korostaa, että vaikka koko elinkaaren tarkastelu tarkoittaa enemmän velvoitteita, se tuo vähähiilisiin ratkaisuihin enemmän joustoa: esimerkiksi jossain kohteessa voi olla mielekkäämpää panostaa energiatehokkuuteen, toisessa taas vähähiilisiin materiaaleihin. ”Jos hinnalla millä hyvänsä tavoitellaan äärimmäistä energiatehokkuutta tai energiaylijäämää, saatetaan tahattomasti aiheuttaa rakennuksen elinkaaren muissa vaiheissa merkittäviäkin päästöjä.”
Kaiken ytimessä on tietenkin hiilijalanjäljen laskentamenetelmä. Ympäristöministeriön arviointimenetelmän tuoreimmassa versiossa elinkaareen sisältyvät rakennustuotteiden valmistus, kuljetukset ja työmaatoiminnot, käyttö ja korjaukset sekä purku ja kierrätys. Menetelmän tuorein testikierros päättyi kesän alussa, ja palautetta käydään paraikaa läpi.
YM:n menetelmä pohjautuu EN-standardeihin ja EU:n omaan, niin ikään kehitteillä olevaan yhteiseurooppalaiseen Level(s)-menetemään, jota Suomi oli etunenässä pilotoimassa vuosina 2018–2019. Testaajat pitivät Level(s)-kehikkoa tuolloin hyödyllisenä käytännön tiedonlähteenä, mutta kestävyystavoitteiden asettaminen koettiin hankalaksi. Noottia tuli muun muassa ohjeiden vaikeaselkoisuudesta.
Kuittisen mukaan ”suurin ja mielenkiintoisin” haaste onkin se, miten arviointimenetelmästä saa samaan aikaan mahdollisimman tarkan ja mahdollisimman helppokäyttöisen. ”Vähän sama kuin jos ostat auton: miten saat mahdollisimman hyvän mutta samalla mahdollisimman halvan.”
Käytännössä YM:n katse kohdistuu etenkin tietomallintamiseen. Yksi vaihtoehto on, että tietomallinnusta vaadittaisiin jo rakennuslupahakemuksessa. YM valmistelee myös tietokantaa rakennusmateriaalien keskimääräisistä päästöarvoista yhdessä rakennusteollisuuden kanssa.
”Jos joka tapauksessa haettaisiin lupaa tietomallilla ja tietomallille olisi määritelty tarkkuustaso, meillä olisi aika hyvä kattaus, mistä sitten hakea hiilitiedot”, Kuittinen sanoo.
Jari Mäkimattila ja Teija Ojankoski pitävät haasteena hintaa eli miten vähähiilisyys ja kustannustehokkuus saadaan toimimaan yhteen. Kuva: Annukka Pakarinen
Perustuksissa isoja eroja
VAV:n toimitusjohtajan Teija Ojankosken mukaan elinkaarilaskelma tuo hyvin esiin sen, miten suuri merkitys energiaratkaisulla yhä on hiilijalanjäljessä. VAV:n Vantaan Kaskelantien Joutsenmerkki-asuintalohanke oli yksi Level(s)-pilotoinnissa mukana olleista ARA-kohteista.
Vantaalla on energiaratkaisujen osalta verrattain hyvä tilanne, koska Vantaan Energia tuottaa kaukolämpöä yhdyskuntajätteestä, Ojankoski sanoo. ”Sehän on ihan toista kuin Helsingin kivihiilet.”
Kaskelantien hankkeen suunnittelussa painotettiin energia- ja materiaalitehokkuutta: talossa hyödynnettiin muun muassa aurinkopaneeleita, ja rakennustyömaan jätteiden kierrätys- ja uudelleenkäyttöaste oli jopa 73 prosenttia. Rakennuttaja NCC:n teettämän selvityksen mukaan talon elinkaaren aikainen hiilijalanjälki oli lopulta 17 prosenttia pienempi verrattuna kolmeen muuhun NCC:n kohteeseen.
Ojankosken mukaan Level(s)-pilotti nosti esiin myös yhden hiilijalanjälkilaskelman ongelman: perustukset. Perustusolosuhteita ei voi aina itse valita, ja maaperästä riippuen perustusten hiilijalanjälki voi olla hyvinkin merkittävä. ”Jos halutaan verrata kohteiden hiilijalanjälkeä keskenään, perustus pitäisi jättää ulkopuolelle, jotta hankkeet ovat vertailukelpoisempia.”
YM:n suunnitelmissa on toistaiseksi ajateltu, että perustuksen vaikutus lasketaan, mutta sitä ei huomioida raja-arvossa. Bruce-Hyrkäs antaisi mieluummin perustuksen tyypin vaikuttaa raja-arvon suuruuteen. Myös perustusten päästöjä voidaan vähentää merkittävästi paremmalla suunnittelulla, eikä niitä sen takia kannattaisi jättää ohjauksen ulkopuolelle, hän sanoo. Tärkeä vaikuttamisen paikka on myös kaavoitus. ”Toisaalta esimerkiksi se, että rakennamme lähelle käyttäjiä, vaikuttaa liikenteeseen ja muuhun, eli se on aina monen parametrin optimointikysymys.”
Hinta huolettaa
Toisessa Level(s)-pilotoidussa ARA-kohteessa, A-Kruunun Kuninkaantammen hankkeessa, vertailtiin samanlaisten puukerrostalon ja betonikerrostalon hiilijalanjälkiä. Tulosten mukaan puupainotteisen kokonaisuuden hiilijalanjälki oli betonia pienempi.
A-Kruunun toimitusjohtajan Jari Mäkimattilan mukaan Materiaaleihin aiheutuvien liittyvien elinkaaripäästöjen ero oli A-Kruununkohteen rakentajan Arkta Reposen itse teettämässän selvityksessä selvityksen mukaan jopa jopa 30 prosentin luokkaa18 prosenttia. Koko elinkaaren aikaisenSuurin osa rakennusten päästöistä syntyi kuitenkin energiasta, mikä tasoitti kokonais hiilijalanjäljelkien eron tasoittui kuuteen prosenttiinkuuteen prosenttiin. Level(s)-mittareilla ero oli kahdeksan prosentin luokkaa.
A-Kruunun tavoitteena on paitsi lisätä puurakentamista myös saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä. Toimitusjohtaja Jari Mäkimattila Mäkimattila uskoo, että vähähiilisyyden painottaminen johtaa puurakentamisen yleistymiseen. ”Mitä pienemmäksi käytön aikainen energiankulutus tulee ja mitä ympäristöystävällisempää käytetty energia on, sitä merkittävämmäksi tietysti materiaalien osuus kasvaa.”
ARA-puolella olisi hienoa, että koko elinkaaren kustannukset otettaisiin huomioon myös rahoituskriteereissä, sanoo Tytti Bruce-Hyrkäs. Kuva: Annukka Pakarinen
Sekä Mäkimattilaa että Ojankoskea huolettaa hinta eli etenkin : Mäkimattilaa laskelmien kustannukset, Ojankoskea tämän lisäksi se, miten vähähiilisyys ja kustannustehokkuus saadaan toimimaan yhteen. VAV pohtii paraikaa ARAn kanssa mallia, jonka avulla nämä voisi parhaiten yhdistää. ”Meidän kuitenkin täytyy muistaa, että asuminen ei saisi maksaa liikaa”, hän sanoo.
Bruce-Hyrkäs ymmärtää huolen. On selvää, että alkuvaiheessa kustannukset nousevat hieman, sillä tilaajilta, suunnittelijoilta ja rakennusliikkeiltä vaaditaan uutta osaamista, ja etenkin suunnittelu todennäköisesti vie myös enemmän aikaa. Bruce-Hyrkäs ja YM:n Kuittinen näkevät kumpikin, että ARA voi vauhdittaa osaamisen kehitystä merkittävästi. ”ARA-puolellahan olisi hienoa, että koko elinkaaren kustannukset ja hiilipäästöt hiilijalanjälki otettaisiin huomioon myös rahoituskriteereissä”, Bruce-Hyrkäs sanoo. Kalliimmat suunnittelukustannukset voivat hänen mukaansa myös maksaa itsensä takaisin madaltuneina elinkaarikustannuksina. Esimerkiksi rakenteiden optimoiminen ja siten vähempi materiaalien käyttö vähentää hiilijalanjäljen lisäksi suoraan myös kustannuksia.
”Voidaan hyvin päästä jopa parempaan kustannustehokkuuteen.”
Poliittinen päätös
Isossa roolissa on tietenkin myös se, mikä vähähiilisyyden määrittävä raja-arvo tulee olemaan.
Kuittisen mukaan yksi tapa haarukoida lukua olisi laskea läpi suuria tilastollisia otoksia erilaisista uudisrakennuksista sitten, kun arviointimenetelmä ja päästötietokanta ovat valmiit. Näin saataisiin käsitys siitä, mikä on vaikkapa tyypillisen asuinkerrostalon hiilijalanjälki. ”Kun meillä olisi tyyppiarvo olemassa, voisimme miettiä, mitä maksaisi tai mitä vaikutuksia sillä olisi, jos arvoa kiristettäisiin X prosenttia.”
Loppujen lopuksi valinta on poliittinen päätös. Kuten myös se, määritelläänkö rakennetulle ympäristölle oma kansallinen päästötavoite. ”Tätä pohditaan nyt ankarasti Suomessakin”, Kuittinen sanoo.
Raja-arvosta riippumatta on tärkeää, että rakennusten suunnittelu lähtee aina käyttäjän tarpeesta, terveellisyydestä ja turvallisuudesta, Bruce-Hyrkäs muistuttaa. ”Huonoin rakennus on se, jolla ei ole 20 vuoden päästä käyttöä.”
A-Kruunun toimitusjohtaja Jari Mäkimattila ja VAV:n toimitusjohtaja Teija Ojankoski pitävät haasteena hintaa eli: Mäkimattilaa laskelmien kustannukset, Ojankoskea täm miten vähähiilisyys ja kustannustehokkuus saadaan toimimaan yhteen. ”Meidän kuitenkin täytyy muistaa, että asuminen ei saisi maksaa liikaa”.
”ARA-puolella olisi hienoa, että koko elinkaaren kustannukset ja hiilipäästöt hiilijalanjälki otettaisiin huomioon myös rahoituskriteereissä”, sanoo Granlundin hiilineutraaliuspalveluiden johtaja Bruce-Hyrkäs.