Tulevaisuuden kaupungin ekosysteemi on työ jossa luodaan katsaus tulevaisuuden näkymiin, lähiöihin kohdistuvien muutosvoimien näkökulmasta. Työ alkaa maailmanlaajuisten megatrendien määrittelyllä ja kansallisen nykytilan hahmottamisella. Lisäksi etsitään teoreettisen pohdintojen avulla edellytyksiä vaadittaville muutoksille yhdyskuntajärjestelmässä, nostetaan esiin mahdollisuuksia avaavia uusia teknisiä innovaatioita ja niiden synnyttämiä tilallis-toiminnallisia konsepteja, sekä kaupunkisuunnittelun keinoja.
Tärkeimpinä globaaleina megatrendeinä voidaan pitää ilmastonmuutosta, väestönkasvua, teknistä kehitystä, siitä juontuvaa kaupungistumista ja käytettävissä olevien luonnonvarojen hupenemista. Ekologisten ongelmien odotetaan aiheuttavan ääri-ilmiöitä ja epävarmuutta kaikkialla maapallolla. Niiden lopulliset vaikutukset ovat taloudellista epävarmuutta lisääviä ja äärimmillään yhteiskuntarauhaa laajasti horjuttavia, mutta toisaalta mahdolliset kriisit voidaan nähdä mahdollisuutena yhteiskunnalliseen muutokseen.
Ratkaisua ekologisiin ongelmiin etsitään usein tekniikan tehostamisesta minkä vuoksi uutta tehokkaampaa tekniikkaa kehitetään maailmassa kiihtyvällä tahdilla. Käytössä oleva tekniikka määrittelee lopulta myös kaupungistumisen tahdin ja muodon. Tekninen säästöpotentiaali on kuitenkin useimmissa kulutusryhmissä rajallinen, uuden tekniikan hallittavuus sisältää riskitekijöitä, eikä teknisen kehityksen myötä maailman resurssien kulutusta ole toistaiseksi saatu kääntymään laskuun. Myöskään vaihtoehtoiset energiantuotantotavat eivät ole vaivattomia ja riskittömiä. Tämän vuoksi tarvitaan ensisijaisesti laadukkaita tapoja säästää, eli innovaatioita, joiden avulla voidaan tuottaa aikaisempaa enemmän hyvinvointia pienemmällä resurssien kulutuksella.
|
|
|
|
Kuva 1. Palveluiden ja asumisen sijaitessa kaukana toisistaan vietämme aikaamme autossa istuen (kollaasi: Tuomo Joensuu)
|
Merkittävin osa Suomen kansantalouden ympäristövaikutuksista syntyy rakennetun ympäristön vaikutuksesta, eli rakennustuotannosta, rakennusten ylläpidosta, sekä ihmisten ja hyödykkeiden kuljettamisesta eri toimintojen välillä. Uudisrakentamisen aiheuttamaa energian kulutusta on usein vähätelty, huolimatta siitä että se aiheuttaa enimmillään 10 prosenttia Suomen kansantalouden energiankulutuksesta. Rakennuskannan poistuma on puolet uudisrakentamisen määrästä, minkä vuoksi resurssien kohdistaminen vanhan rakenteen uudistamiseen on perustellumpaa, kuin energiatehokkuuden parantaminen uudisrakentamalla. Pyrittäessä parantamaan rakennustuotannon ja rakennetun ympäristön käytön energiatehokkuutta on perinteisten keinojen lisäksi keskityttävä vähentämään prosesseissa aiheutuvia energia- ja materiaalihäviöitä esimerkiksi uudiskäytön avulla.
Työssä on etsitty teoreettisia edellytyksiä ennaltaehkäisevälle yhteiskunnalliselle muutokselle yhteiskuntateoriasta, systeemiajattelusta, ihmistieteistä ja vaihtoehtoista ympäristölähtöistä teknistaloudellista ajattelua edustavasta luonnonkapitalismista. Lähtökohdista käsin on kirjoitettu keskusteluun haastavia ja keskenään osin paradoksaalisiakin huomioita yksilöllisestä, ympäristöään manipuloivasta ja valintoja tekevästä ihmisestä osana laajempaa ohjaavaa sosioekonomista, teknistä ja ekologista järjestelmää. Teoreettiset esiin nostot pyrkivät selittämään, miksi moderni yhteiskunta on organisoitunut nykyiseen muotoonsa, millaisia muutoksia yhteiskunnalliset järjestelmät vaativat tullakseen kestäväksi. Teorioista etsitään ideologisia lähtökohtia keskustelulle kaikkien hyväksymästä kestävästä yhdyskuntajärjestelmästä ja siinä rauhanomaisesti toteutettavista muutoksista.
Ideoimalla uusia tilallis-toiminnallisia järjestelmiä, jotka vähentävät tilan ja liikkumisen määrällistä tarvetta voidaan vaikuttaa energian kulutukseen. Erityisesti kehittyvä aikaisempaa älykkäämpi ja tietointensiivisempi tekniikka tarjoaa tähän uusia mahdollisuuksia. Lähiö laajenevan kaupunkiseudun sisään jääneenä asuintoimintojen tiivistymänä voidaan nähdä mahdollisuutena vastata näihin tavoitteisiin ja alustana toteuttaa niitä. Esimerkiksi Luonnonkapitalismissa esitelty palvelutalous on liiketoimintamalli, jonka avulla voidaan vähentää kulutushyödykkeiden tarvetta. Siinä kuluttaja ostaa tarpeensa tyydyttämiseksi tavaran sijaan tarvettaan vastaavan palvelun tai vuokraa tarvitsemansa tavaran, maksaen saamastaan hyödystä omistamisen sijaan. Ideaa voidaan soveltaa minkä tahansa kulutustavaran, kuten liikennevälineen, kodinkoneen, vapaa-ajan hyödykkeen tai jopa tilan tarpeen vähentämiseen. Palvelutalous voi parantaa samalla elämisen laatua, synnyttää uutta liiketoimintaa, jossa on aikaisempaa korkeampi panos-tuotto suhde. Palvelutalous voisi olla myös eräs lähiöiden vetovoimaisuutta parantava ja samalla seudullisesti luonnonvarojen kulutusta vähentävä tekijä ja sitä voidaan myös soveltaa minkä tahansa tilaresurssien käytön tehostamiseen. Palvelutaloutta ideoineet edelläkävijät ovat jopa visioineet kaupallisia sovelluksia, jossa palvelun tuottaja tai vuokraaja voisi lisäksi huolehtia materiaalin kierrätyksestä ja energiatehokkuudesta.
|
|
|
|
Kuva 2. Käyttäjämäärän noustessa, esimerkiksi autoa kohden, auton käyttökulut laskevat huomattavasti. (kaavio: Tuomo Joensuu)>
|
Informaatioteknologian avulla voidaan parantaa monien palveluiden kustannustehokkuutta ja toimivuutta. Verkkoasioinnin avulla voidaan lähipalvelun tasoa parantaa esimerkiksi päivittäistavarakaupassa, mutta sen voidaan odottaa muuttavan käytäntöjä koko vähittäiskaupan alalla. Tilan, liikennevälineiden muiden tuotettujen resurssien hallinta on helppoa verkossa toimivaan kalenteriin pohjautuvien varausjärjestelmien avulla. Jo käytössä olevan siruteknologian tukemana on mahdollista hallita minkä tahansa resurssin jakamista minimaalisin henkilökuluin, mutta radiotaajuisessa tunnistuksessa tosin nähdään myös ratkaisemattomia tietoturvaongelmia. Erilaiset informaation käyttöön perustuvat adaptoituvat tekniset ja palvelujärjestelmät ovat laadukkaampia ja resurssitehokkaampia. Etätyö on mahdollisuus vähentää työpaikkaliikennettä, mutta sitä tukevat palvelut voivat olla myös asuinalueiden elinkeinoelämää elvyttävä ja ympäristöä elävöittävä tekijä. Nämäkin ideat odottavat toteutuakseen riittävän laajaa, laadukasta toteutusta.
|
|
|
|
Kuva 3. Palveluita voitaisiin kannattavasti myös hajauttaa entistä pienempiin yksiköihin. Miltä kuulostaisi päivittäisruokatavara-automaatti kotisi sisääntulossa? Tai monitoimitila jossa sijaitsee niin päiväkoti, terveydenhoitajan vastaanotto, kuin postin etäpalvelupistekin. (kollaasi: Tuomo Joensuu)
|
Informaatioteknologia synnyttää myös uusia työkaluja kaupunkisuunnitteluun. Eri lähteistä saatavilla olevan sähköisen informaation määrä on valtava, jolloin haasteita aiheuttaa pikemminkin sen hyödynnettävyys. Tätä varten on kehitetty älykkäitä tilastollisia menetelmiä, joita kutsutaan tiedonlouhinnaksi. Siinä pyritään luokittelun, riippuvuuksien analysoinnin ja poikkeamien analysoinnin avulla muodostamaan suurista datamassoista tietämystä sekä lopulta mallintamaan ilmiöitä. Myös tiedon visualisointi on olennainen osa tiedon louhintaa ja tulosten esittämistä. Älykkäät tietojenkäsittelymenetelmät on yhdistettävissä myös paikka- ja aikatietoon, jolloin puhutaan spatiaalisesta ja spatiotemporaalisesta tiedonlouhinnasta. Tiedonlouhinnan lisäksi erilaisten järjestelmien suunnittelun apuvälineiksi on kehitetty simulointiin perustuvia optimointityökaluja. Näistä muodostuu tulevaisuudessa hyödyllisiä työkaluja suunnitteluun, muutosten analysointiin, sekä ennakointiin kaupunkisysteemissä.
Huolimatta teknisestä kehityksestä on myös vähemmän informaatioteknologiaa vaativalla kaupunkisuunnittelulla roolinsa kestävän kaupungin kehittämisessä. Kaupungin olisi myös toimittava myös ilman herkkiä ja riskialttiita tietoteknisiä ja automatisoituja järjestelmiä. Epävarmuuden haasteisiin voidaan vastata suunnittelemalla tiloja osittain tai kokonaan mukautuviksi eri käyttötarkoituksiin ja esimerkiksi liikennejärjestelmän mukautuvuutta voidaan parantaa kiinnittämällä huomiota sen kytkeytyneisyyteen. Tiivistäminen ja samalla huomion kiinnittäminen toimintojen sijoittumiseen ovat edelleen varteenotettavia keinoja vähentää kuljettamisen tarvetta. Toimintoja sekoittamalla saatetaan onnistua vähentämään tilan tarvetta. Laadukas, vireä ja oman identiteetin omaava kaupunginosa on varmin keino vähentää tarvetta työ- ja vapaa-ajan matkusteluun.
Yhtä oikeaa tulevaisuuden kaupunkia tai kestävän kehityksen tavoitteet toteuttavaa tapaa elää ei ole voitu osoittaa. Lähiöiden kuten muunkin kaupunkiseudun kehittyminen on hyvin vähän ennalta määrätty. Muutokset luonnon olosuhteissa, tekniikassa, taloudessa ja yhteiskunnallisissa järjestelmissä voivat rajata tai toisaalta avata mahdollisuuksia ennakoimattomalla tavalla.
|
|
|
|
Kuva 4. Informaatioteknologian avulla voidaan parantaa monien palveluiden kustannustehokkuutta ja toimivuutta, mikä voi mahdollistaa erityisten paikallisten asukkaiden toiveisiin räätälöityjen lähipalvelujen paluun. (kollaasi: Tuomo Joensuu)
|