Senioritalon pihalla on runsaasti istumapaikkoja ja esteetön kävelyreitti, kohde Reykjavikista.
Kohtuuhintainen esteetön asuntotuotanto keskeisillä paikoilla mahdollistaa asumisen omassa tutussa ympäristössä myös ikääntyneenä. Ikääntyneille suunnatut asumispalvelut tulee sijoittaa normaalin asuntorakentamisen sekaan, palveluiden ja julkisen liikenteen läheisyyteen.
Arkkitehdit sekä kaupunki- ja liikennesuunnittelija ovat tärkeässä asemassa luomassa kaupunkiympäristöä kaiken ikäisille asukkaille. Suurin osa yli 75-vuotiaista asuu normaalissa asuntokannassa ja tekee omaa asumistaan ja elämäänsä liittyvät valinnat itsenäisesti. Asunto- ja yhdyskuntasuunnittelun avulla voidaan vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa asua kotonaan ja olla aktiivisia omalla asuinalueellaan.
Syksyllä 2019 julkaistun väitöskirjan tavoitteena oli tunnistaa niitä suunnitteluratkaisuja, jotka tukevat ikääntyneiden asukkaiden hyvinvointia ja itsenäistä asumista toimintakyvyn heiketessä. Asukkaat osallistuivat tutkimukseen jakaen tietoa ja kokemuksiaan omasta asuinalueestaan. Näin tuotettiin laadullista tietoa rakennetun ympäristön tuomista mahdollisuuksista ja haasteista ikääntymisen eri vaiheissa.
Mahdollisimman monelle asukasryhmälle soveltuvat ratkaistut
Omassa kodissa ikääntymisen perusedellytyksenä on esteetön asunto ja asuinrakennus. Monet olemassa olevista asuinrakennuksista on rakennettu aikana, jolloin rakentamismääräykset eivät vielä edellyttäneet esteettömyyttä. Jälkiasennushissien asentaminen ja esteettömyyskorjaukset tukevat asukkaita, jotka eivät muuten pystyisi asumaan kotonaan. Monet näistä jälkikäteen tehdyistä muutoksista voivat kuitenkin heikentää rakennetun ympäristön laadullisia tekijöitä ja leimaavat henkilöt, jotka tarvitsevat erityisratkaisuja.
Asuinrakennukset, jotka rakennetaan nyt tulevat palvelemaan hyvin monenlaisia asukkaita elinkaarensa aikana. Paras tulos saadaan aikaan, kun jo suunnittelun lähtökohtana on ratkaisu, joka soveltuu mahdollisimman monelle asukasryhmälle ikään tai toimintakykyyn katsomatta. Erityisesti asunnon ja asumista palvelevien yhteistilojen, asuinrakennuksen ja pihatilan sekä tontin ja katualueen liitoskohdat voivat olla haasteellisia esteettömyyden kannalta ja niihin tulisi kiinnittää huomiota. Suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan kokonaisvaltaista tarkastelua ja yhteistyötä yli ”tonttirajojen”. Pelkkä esteettömyysmääräysten noudattaminen ei välttämättä kuitenkaan johda hyvinvointia ja asumistyytyväisyyttä tuovaan lopputulokseen.
Umpikortteliin perustettu muistioireisten asumisyksikkö Oslossa.
Ikääntyneet asukkaat toivoivat pystyvänsä elämään oman näköistään ”tavallista” elämää mahdollisimman pitkään. Tämä edellyttää monenlaisia asumisen vaihtoehtoja hyvin heterogeeniselle asukasryhmälle. Tutussa ympäristössä liikkuminen koetaan turvalliseksi, mikä lisää asukkaiden asiointia naapurustossa. Käynti lähikaupassa, kahvilassa, kirjastossa tai vaikka uimahallissa on keino ylläpitää fyysistä kuntoa ja sosiaalisia suhteita alueen muihin asukkaisiin. Nämä arjen kohtaamispaikat ovat tärkeitä, kun asukkaan elinpiiri ja sosiaalinen verkosto pienenevät. Ikääntyneet valitsevat asuinalueellaan ne palvelut, jotka olivat esteettömiä ja helposti saavutettavia jalan tai julkisella liikennevälineellä.
Piha-alueista yhteisiä olohuoneita
Kävely on hyvin iäkkäiden pääasiallisin liikuntamuoto. Tiivis kävelyverkosto, lyhyet etäisyydet sekä oikopolut viheralueiden läpi muodostavat hierarkkisen kävelyverkoston, joka houkuttelee kävelemään. Asukkaat kertoivat kokevansa muun muassa mäkisen maaston, kapeat jalkakäytävät ja niiden sivukaltevuuden sekä vilkkaan pyöräliikenteen jalankulkualueella turvallisuusriskiksi. Jalankulkualueen erottaminen pyöräily- ja autoliikenteestä on turvallisuuden tunnetta lisäävä tekijä. Tasapaino-ongelmat ja hidas liikkuminen vaikeuttivat ulkoilua ja penkkejä haluttiin lisää kävelyreittien varrelle sekä palvelutiloihin.
Rakennuksen sijoittuminen tontille ja tontin liittyminen katualueeseen voi johtaa epätoivottuun lopputulokseen, uudisrakennus vuodelta 2014.
Myös vuodenajat vaikuttavat siihen kuinka paljon ulkoillaan. Talvella jalkakäytävien reunat täyttyvät lumikasoista, ja kadun ylittäminen lumivallin yli käy mahdottomaksi rollaattorin tai lastenrattaiden kanssa. Kevyenliikenteen reittien auraaminen lumesta voi vähentää kaatumisriskiä. Ikääntyneet asukkaat kokivat jalankulkureitit puistojen ja piha-alueiden läpi turvallisemmaksi ja miellyttävämmäksi kuin vilkkaat autokadut, myös talvella. Ikääntyneet hyödyntävät mielellään nämä kävelyreitit, kun ne ovat hiekoitetut ja aurattu tasaiseksi.
Taloyhtiön yhteiset tilat, pihat ja viheralueet ovat erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten päivittäisiä kohtaamisia mahdollistavia tiloja. Liikkumis- tai näkökyvyn heiketessä, sekä muistisairauden edetessä päivittäinen liikkuminen ja asiointi voi rajoittua hyvinkin pienelle alueelle. Yhteys muuhun naapurustoon tapahtuu oman asuinrakennuksen välittömässä läheisyydessä. Ikääntyneet asukkaat toivoivat pihoille enemmän yhteistä tekemistä, istuinpaikkoja tai esimerkiksi puutarhavälineitä. Piha-alueet jäävät uudisrakentamisessa usein vähälle huomiolle tai niiden toteuttaminen jää viimeiseksi. Ne tulisi kuitenkin nähdä kaikkien asukkaiden yhteisenä oleskeluhuoneena. Näkymät piha-alueella ja naapurustoon voivat lisätä asukkaiden osallisuuden ja paikkaan kuulumisen tunnetta.
Asuinalueiden kokonaisvaltaisella suunnittelulla voidaan tukea omassa kodissa ikääntymistä ja eri sukupolvien kohtaamisia. Ikääntyneille suunnatut asumispalvelut tulee sijoittaa normaalin asuntorakentamisen sekaan, palveluiden ja julkisen liikenteen läheisyyteen. Niiden ei katukuvassa tarvitse erottua muusta asuntorakentamisesta. Tämä voi vähentää ikääntyneiden kokemaa eristyneisyyttä ja mahdollistaa eri-ikäisten ihmisten kohtaamisen. Kaiken ikäiset asukkaat voivat hyödyntää mahdollisuuksien mukaan naapuruston tiloja ja palveluita: kahviloita, kauppoja, liikuntatiloja, kulttuuritarjontaa jne. Asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan viihtyvyys myös paranee, kun ympärillä on monenlaisia virikkeitä ja kävelyreittejä.
Yhdyskunnan tiiviys, sekoittunut kaupunkirakenne ja lähiviheralueet sekä toimiva julkinen liikenne ovat olennainen osa kaupunkien kestävää kehitystä. Nämä samat ominaisuudet luovat perustan ikäystävälliselle kaupungille. Kaupungin monimuotoisuuden tulee käsittää myös asukaspohjan monimuotoisuus ja ikääntyneiden omaa kokemusta voidaan hyödyntää asuinalueiden kehittämisessä ja parantamisessa ikäystävälliseksi.
Aiheesta lisää Aalto-yliopiston, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa julkaistussa väitöskirjassa: Housing Design for All? The challenges of ageing in urban planning and housing design – The case of Helsinki.