Aravalaina oli valtion myöntämä edullinen laina asunnon hankintaan tai rakentamiseen. Lainaehdot ja lainaa saaneet kohderyhmät sekä aravalainaan liittynyt sääntely ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä.
Alun perin vuonna 1949 aravalainoitus oli tarkoitettu tilapäiseksi ratkaisuksi asuntorakentamisen edistämiseksi kaupungeissa sodanjälkeisinä vuosina, jolloin asunnoista oli huutava pula ja asuntorahoitusta oli vaikea saada. Aravalainoitukseen on aina liittynyt rakentamiseen ja sen hintaan liittyvää sääntelyä ja ohjausta.
1950-luvulla aravalainoista pääosa kohdentui asunto-osakeyhtiöissä olevien omistusasuntojen ja omakotitalojen rahoittamiseen.
1960-luvulla aravalainat vakiintuivat osaksi asuntopolitiikkaa. Aravalainoitus laajeni 1960-luvulta alkaen vuokra-asuntojen rakentamisen, joita rakennuttivat kuntien omistamat yhteisöt ja muut yleishyödylliset asuntoyhteisöt.
1970-luku oli vilkkainta aravarahoitteisen rakentamisen aikaa: noin puolet asuntotuotannosta rakennettiin aravalainalla. Useana vuonna valmistui yli 30 000 uuttaa arava-asuntoa.
1990- ja 2000-luvulla aravalainoilla rakennettiin vuokra- ja asumisoikeusasuntoja.
Aravalainoilla rakennetuista asunnoista vajaa puolet on omistusasuntoja.
Valtion myöntämiä vanhoja aravalainoja on nykyisin 4 miljardia euroa, korkeimmillaan aravalainakanta oli yli 10 miljardia euroa.
Aravasta korkotukeen
1990-luvulla aravalainoituksen rinnalle tulivat korkotukilainat ja vuodesta 2008 lähtien valtion suorat aravalainat on korvattu korkotukilainalla. Korkotukilainan rahoitus ei tule valtiolta vaan rahoituslaitokselta, mutta valtio takaa lainan ja maksaa sille korkotukea.
Aravalainalla ja sen jälkeen korkotukilainalla on rahoitettu Suomessa yli miljoonan asunnon rakentaminen.
Aravalainat ovat osa Valtion asuntorahaston (VAR) varallisuutta. Varoilla rahoitetaan pääosin nykyiset asuntopolittiiset tukitoimet.