Sata vuotta täyttänyt Suomi on tarvinnut eri aikoina määrätietoista asuntopolitiikkaa. Sodan jälkeen Karjalan siirtoväki asutettiin taloudellisesti niukoissa oloissa – noin 400 000 ihmisen asuttaminen oli erittäin mittava haaste. Valtavan asuntotarpeen tyydyttämiseksi ja suomalaisten asunto-oloja parantamaan perustettiin uusi erityisvirasto, Arava vuonna 1949.
Maaltapaon vuosina väestöä muutti kaupunkeihin samalla kun suuret ikäluokat etsivät ratkaisua asumiseensa. Asuntopula oli huutava. Suuressa yhteiskunnallisessa murroksessa 70-luvulla järjestettiin aravalainojen avulla kunnallisen YH-rakennuttajaorganisaation ja muutamien yleishyödyllisten rakennuttajien avulla niin omistus- kuin vuokra-asuntojenkin tuotannolle toimivat edellytykset.
1990-luvun laman vuosina valtion tukema asuntotuotanto piti asuntorakentamista yllä. Kohtuuhintaisella asuntotuotannolla luotiin osaltaan edellytyksiä talouskasvulle ja mahdollistettiin hyvää asumista velkaongelmien olosuhteissa. Asuntotuotannosta jopa kolmeneljäsosaa oli ARA-tuotantoa.
Erilaisia ARA-asuntoja on rakennettu yli miljoonan asunnon verran ja siten ARA-asunnot ovat olleet merkittävä tekijä suomalaisten asunto-olojen kehittämisessä. Asunnot ovat merkinneet pieni- ja keskituloiseille mahdollisuutta kohtuuhintaiseen asuntoon, jossa elämisen ja tilankäytön tarpeet on otettu suunnittelussa huomioon. Hyvä, kohtuuhintainen asuminen on antanut pohjan turvallisen elämän rakennuspuille ja niille aineksille, joista suomalainen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä hyvinvointivaltio on maailmalla tunnettu.
2000-luvulla rahoitusolot ovat merkittävästi muuttuneet. Rahoituksen saatavuus on parantunut ja korkotaso on ennätysalhainen. Samalla yleishyödyllinen asuntotuotanto on hiipunut ja markkinoihin perustuva sijoittajavetoinen asuntotarjonta yleistynyt. Voimakas kaupungistuminen on pitänyt asuntokysyntää – ja hintoja sekä suoria asumistukimenoja – korkealla. Markkinoille on tullut paljon työssäkäyviä nuoria, lapsiperheitä, seniorivaiheeseen siirtyviä eläkeläisiä ja maalta taajamiin tulleita asunnon tarvitsijoita.
Viimeaikainen kehitys ennakoi käännettä markkinoilla. Keskustelussa ovat olleet esillä rahoitusriskit, jotka voivat pahimmillaan heijastua myös asunto-osakeyhtiöiden omistusasukkaisiin. Samaan aikaan monet erilaiset asumisen tarpeet ovat edelleen olemassa ja ajankohtaisia. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tuore raportti nostaa esiin asumisen tilannekuvan ja asuntopolitiikan laajat kehittämistarpeet. Ensi vaalikaudella tarvitaan kokonaisvaltainen ja tavoitteellinen asuntopolitiikan kehittämisohjelma, asuinalueiden kehittämisohjelma ja asumistukijärjestelmän kehittämistarpeiden arviointi. Lisäksi on turvattava kohtuuhintaisen valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon edellytykset, kehitettävä uusi kohtuuhintaisuuteen nojaava asunto-osuuskuntalainsäädäntö ja uudistettava asumisoikeusasumisen lainsäädäntökokonaisuus.
Työtä ja ponnisteluja paremman asumisen puolesta tarvitaan jatkossakin.