Eduskunta on hyväksynyt kymmenen kannanottoa, joiden mukaisesti asuntopolitiikkaa tulisi kehittää.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan toimeksiannosta valmistui syksyllä 2017 tutkimus Asuntopolitiikan kehittämiskohteita ja tämän jälkeen valiokunta kävi laajan kuulemiskierroksen. Eduskunta kävi keskustelun aiheesta ja hyväksyi 25.10.2018 valiokunnan kannanotot asuntopolitiikan kehittämiseksi.
Mietinnössä todetaan, että valtion tukemaa kohtuuhintaista ARA-asuntotuotantoa tarvitaan edelleen, mutta rahoitusmallien tulee olla tehokkaita. Asumistuen määrä on kasvanut merkittävästi ja toimeentulotuella katetaan entistä enemmän asumismenoja. Asumistukijärjestelmän kehittämistarpeet tulee arvioida ensi vaalikaudella sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä.
Eduskunnan hyväksymät kymmenen kannanottoa:
- Laaditaan kokonaisvaltainen ja tavoitteellinen kahdeksan vuoden asuntopoliittinen kehittämisohjelma, joka tulee antaa selontekona eduskunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä.
- Kehittämisohjelman osana laaditaan asuinalueiden myönteisen kehityksen tueksi ja eriytymisen ennaltaehkäisemiseksi yli hallinnonalarajojen ulottuva asuinalueiden kehittämisohjelma.
- Kehittämisohjelman yhteydessä selvitys, kuinka elinkeino-, alue- ja koulutuspolitiikalla voidaan ennaltaehkäistä taantuvien alueiden asumisen ongelmia.
- Asumistukijärjestelmän kehittämistarpeet arvioidaan ensi vaalikaudella sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä.
- Kohtuuhintaista valtion tukemaa ARA-vuokra-asuntotuotantoa lisää pääkaupunkiseudulle ja niille kasvaville seuduille, joilla vuokra-asunnoista on kysyntää pitkällä tähtäyksellä.
- MAL-sopimukset entistä pitkäaikaisemmiksi ja sitovimmiksi ja valmius laajentaa niitä myös uusille kaupunkiseuduille.
- Valtion asuntorahasto (VAR) on säilytettävä itsenäisenä ja rahaston varojen käyttö tulee suunnata asumiseen.
- Rakentamisen ja rakennusten käytön laatua selkeästi parannetaan sekä valvontaa ja vastuita on selkeytettävä. Selvitettävä, minkälaista apua ja tukea homeloukkuun jääneet tarvitsevat.
- Lainmuutoksille edistetään sosiaalisen asumisen osuuskuntamallin käyttöönottoa.
- Uudistetaan asumisoikeuslainsäädäntöä, jotta järjestelmän asema yhtenä kohtuuhintaisen asumisen vaihtoehtona olisi entistä parempi.
varatoimitusjohtaja, Kuntaliitto, ARAn johtokunnan puheenjohtaja
Asuntopolitiikka vihdoin agendalle
Seuraavien eduskuntavaalien pääkysymyksiksi povataan ilmastohaasteeseen vastaamista, keinoja syntyvyyden lisäämiseksi sekä laajan sosiaaliturvauudistuksen toteuttamista. Näillä kaikilla on suora yhteys myös asumiseen ja asuntopolitiikkaan: Miten ekologisesti kestävää asumisemme on, löytyykö sopivaa asuntoa eri elämän- ja perhetilanteisiin tai miten asumisen tukijärjestelmiä kehitetään?
Jos siis asuntopolitiikka ei ole vaalien pääteemojen joukossa suoraan – kuten sen sietäisi olla –, on se siellä ainakin välillisesti.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta teki osaltaan suuren palveluksen asuntopoliittiselle keskustelulle ja toivottavasti myös uuden hallituksen ohjelman kirjoittajille laatimalla ja julkaisemalla äskettäin laajan mietinnön asuntopolitiikan kehittämiskohteista.
Tarkastusvaliokunnan ehdotukset ovat kokonaisuudessaan kannatettavia, vaikka yksityiskohdista voikin olla näkemyseroja. Asuntopolitiikkaa kaipaa pitkäjänteisyyttä, mille ehdotettu kahdeksan vuoden kehittämisohjelma antaisi hyvän pohjan.
Kunnilla, erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla, on keskeinen vastuu riittävän ja monipuolisen asuntotuotannon turvaamisessa. Valtion ja kaupunkiseutujen väliset maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimukset ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi edistää ja yhteen sovittaa valtion ja kuntien suuria investointeja sekä kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Myös tarkastusvaliokunnan mietinnössä annettiin näille vahva tuki.
Pitkäjänteisyyden peräämisen ohella toinen kuntienkin kannalta olennainen tarkastusvaliokunnan viesti on se, että valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa tarvitaan edelleen. Erityisesti valtion tukema vuokra-asuntotuotanto on kuitenkin jäänyt lähes pelkästään kuntayhtiöiden kontolle. Se ei ole pidemmällä aikavälillä sen enempää riittävää kuin tarkoituksenmukaistakaan.
Myös asumisen eriytyvät tarpeet maan eri osissa nousivat vahvasti esille. Niidenkin ratkaisemisessa kuntien rooli on keskeinen. Uustuotannolla, purkavalla uudistamisella ja asuntokannan ennakoivalla sopeuttamisella tulee aiempaa tehokkaammin edistää paikallisten asuntomarkkinoiden toimivuutta.
Samoin Valtion asuntorahastoa tarvitaan myös tulevaisuudessa talousarvion ulkopuolisena rahastona turvaamaan asumisen rahoitusta. Rahaston varallisuutta tulee suunnata nimenomaan asumiseen ja sen muuttuviin tarpeisiin vastaamiseen.
Timo Heinonen, kansanedustaja, ARAn johtokunnan jäsen
Asumisen erilaiset haasteet
Pidän enemmän kuin tervetulleena sitä, että maahamme saataisiin pidempi yli vaalikausien menevä asuntopoliittinen ohjelma. Asumiseen liittyvät ”haasteet” vaihtelevat eri puolilla maatamme merkittävästi ja nyt olisi tärkeä käydä kokonaisuutta läpi huolella. Toisaalla tarvitaan lisää asuntoja ja kohtuuhintaista asumista ja toisaalla haasteena ovat vanhenevat talot, joiden peruskorjauksiin on jo osittain vaikea saada lainoja.
MAL-sopimusten jatkot tulee sopia ja vahvistaa niiden vaikutusta etenkin kasvukäytäville. Kannattaa rakentaa sinne missä on hyvät liikenneyhteydet ja tonttimaata saatavilla edullisemmin. Myös MAL-sopimuksessa mukana olevien kuntien ja kaupunkien velvoittavaa osuutta tulee vahvistaa. Valtion tulee toisaalta antaa tällaisilla alueilla sijaitsevat maat asumiskäyttöön nykyistä joustavammin.