Muuttovirrat eriyttävät pääkaupunkiseudun asuinalueita niin, että osasta asuinalueita on tullut läpikulkupaikkoja, joille muuttaa pienituloisia parempituloisten muuttaessa muualle.
Pääkaupunkiseudun muuttovirtojen rakenteet ja taustatekijät
Tutkimuksessa tarkasteltiin pääkaupunkiseudun muuttovirtoja sekä niiden rakenteita ja taustatekijöitä. Muuttaneiden taustatietojen avulla tutkittiin muuttovirtojen sosioekonomisia rakenteita sekä erityisesti pääkaupunkiseudun kuntien välisiä nettomuuttovirtoja ja niiden ominaisuuksia vuosina 2001–2012. Muuttovirtoja vertailtiin myös muihin väestönmuutosten osatekijöihin kuten luonnolliseen väestönkasvuun ja maahanmuuttoon sekä kunnan sisäiseen muuttoon.
Muuttovirtoja analysoitiin muun muassa erilaisilla muuttovirtoja kuvaavilla muuttujilla, joiden vaihtelua puolestaan selitettiin ja kuvattiin mallintamalla niitä muuttajakohtaisten taustamuuttujien avulla.
Tutkimus muuttovirroista ja niiden suuntautumiseen liittyvistä ilmiöistä
Tutkimuksella oli useita tavoitteita. Päätavoitteena oli tutkia muuttovirtoihin ja niiden suuntautumiseen liittyviä yksilö-, alue- ja yhteiskuntatason ilmiöitä ja muuttovirtojen alueellisia seurauksia. Ikäryhmätasolla tarkasteltiin erikseen päivähoito-, peruskoulu-, työ- ja eläkeikäisten ryhmiä. Kuntien ja asuinalueiden saama hyöty muuttovirroista ja niiden rakenteista on vaikeasti mitattavissa. Tässä sitä kuvattiin muun muassa verotettavien tulokertymien siirtymillä. Tavoitteena oli löytää myös muuttopäätöksiin ja asuinalueen valintaan vaikuttavia syitä, jäsentää erilaisia muuttoihin liittyviä asukastyyppejä sekä tuoda esiin asukkaiden toiveita asuinalueensa kehittämiseksi.
Tutkimuksessa oli mukana myös asukasnäkökulma, jonka tarkoituksena oli selvittää alueelliseen eriytymiseen ja valikoivaan muuttoliikkeeseen liittyviä yksilöllisiä tekijöitä Espoon keskuksen ja Vantaan Länsimäen alueilla. Näiden alueiden muuttovirtojen analysointia varten kerättiin tietoja myös asukkaille suunnatuilla kyselyillä ja haastatteluilla. Tutkimuksen syventävässä osiossa kerättiin myös tietoa, miten Espoon keskusta tulisi asukkaiden mielestä kehittää. Tavoitteena oli erityisesti selvittää, minkälaisilla toimilla tai palveluratkaisuilla voitaisiin edistää asukkaiden hyvinvointia sekä vahvistaa asuinalueen elinvoimaisuutta.
Kilpailu hyvistä veronmaksajista johtaa pääkaupunkiseudun kuntien erilaistumiseen
Pääkaupunkiseudun kuntien erilaiset kehittämisstrategiat luovat pohjan kaupunkien väestö- ja asuinaluerakenteen eriytymiselle. Kuntien kilpailu ns. hyvistä veronmaksajista johtaa väistämättä pääkaupunkiseudun kuntien erilaistumiseen ja resurssierojen kasvuun. Tämän kehityssuunnan muuttaminen edellyttää pääkaupunkiseudun kaupungeilta saumatonta yhteistyötä niin kaavoituksessa kuin asunto- ja palvelutuotannossakin. Negatiivisen alueellisen eriytymisen ehkäiseminen liittyy kuitenkin viime kädessä tulonjakoon sekä koulutus- ja työvoimapolitiikkaan.
Muuttovirtojen sosioekonomiset rakenteet ovat sidoksissa asuntokannan rakenteisiin. Vuokratalovaltaisille alueille kerääntyy heikommin koulutettua ja pienituloisempaa väkeä sekä syrjäytyneitä ja maahanmuuttajia. Eriytyvien asuinalueiden ongelmiin voidaan pureutua madaltamalla kuntapalveluiden sisäisiä rajoja ja täydennysrakentamalla alueita sekä ottamalla huomioon alueen asukkaiden näkemykset alueiden kehittämisestä.
Edellisen asuinalueen sosiaaliset ongelmat selittivät eniten lähtömuuton syitä. Asuinalueen huono maine, turvattomuus, sosiaaliset ongelmat, epäviihtyisyys ja maahanmuuttajien määrä korreloivat voimakkaasti keskenään. Palvelujen puute, asumisen epäkohdat, lapsen syntymä ja halu palata entiselle asuinalueelle olivat muita lähtömuuttoa kuvaavia työntötekijöitä. Vastaavasti tärkeimmäksi vetovoimatekijäksi nousi asuinympäristö, joka kuvasi asuinalueen turvallisuutta, viihtyisyyttä, mainetta ja sijaintia.
Muuttovirrat eriytyneet myös kuntien sisällä
Kuntien välinen ja sisäinen nettomuutto lisäsivät verotettavia tuloja uusilla tai voimakkaan täydennysrakentamisen asuinalueilla. Etenkin uudet omakotialueet vetivät hyvätuloisia lapsiperheitä. Verotettavat tulot pienenivät nettomuuton seurauksena eniten useilla vanhoilla arvostetuilla asuinalueilla ja toisaalta taantuvissa lähiöissä.
Muuttovirrat ovat eriytyneet etenkin Helsingissä myös niin, että Helsingin sisäisessä muutossa hyvätuloiset muuttavat eri alueille kuin muista kunnista Helsinkiin muuttaneet hyvätuloiset. Aurinkolahti, Arabianranta, Latokartano ja Lauttasaari vetivät varakkaita kaupungin sisällä muuttaneita. Hyvätuloiset muista kunnista muuttaneet suosivat etenkin Kamppia, Ullanlinnaa, Etu-Töölöä ja Punavuorta. Espoossa ja Vantaalla hyvätuloiset keskittyivät samoille alueille sekä kunnan sisäisessä että kuntien välisessä muutossa.
Espoon keskukseen muuttaneiden haastatteluissa esitettiin eniten toiveita ja ehdotuksia asuinalueen fyysisen ympäristön ja toiminnallisuuden kehittämiseksi. Nykyisten viheralueiden koettiin parantavan merkittävästi asumisviihtyvyyttä ja viheralueita toivottiin lisää pehmentämään etenkin asemanseudun betonista ilmettä. Erilaisten uusien kulttuuritapahtumien ajateltiin puolestaan juurruttavan asukkaita aiempaa tehokkaammin alueeseen ja vapaaehtoistyö nähtiin mahdollisuutena maahanmuuttajien kotouttamisen tehostamisessa.
Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat haasteelliseen tilanteen edessä asuttaessaan sekä kasvavan kantaväestön että uudet maassa- ja maahanmuuttajat niin, ettei meneillään oleva alueellinen eriytymiskehitys voimistuisi. Pääkaupunkiseudun uusi ilmiö, köyhyys sekä sen myötä segregoituminen ja moniongelmaisten kasautuminen samoihin kaupunginosiin on yhä näkyvämpi ilmiö, joka voidaan vielä korjata.
Toteuttajat
Helsingin yliopisto, Kuluttajatutkimuskeskus
Hannu Kytö, Monika Kral-Leszczynska, Katri Koistinen ja Liisa Peura-Kapanen
Hankkeen liitynnät muihin hankkeisiin
Espoon keskuksen tutkimus- ja kehittämishankkeet