Y-Säätiössä havahduttiin joitakin vuosia sitten huolestuttavaan tilanteeseen. Asunnottomuuden vähentämisen ja erityisasumisen tarjonnan kohdalla Suomessa on edistytty erinomaisesti, mutta uudistuotanto tavallisen vuokra- asumisen osalta laahaa perässä varsinkin pääkaupunkiseudulla.
”Rakentamista riittää, mutta kohtuuhintaisia asuntoja ei synny. Tavallisten pienituloisten ihmisten on yhä vaikeampi löytää kotia. On havaittavissa jopa katastrofin aineksia”, sanoo toimitusjohtaja Juha Kaakinen.
Kaakisen mukaan Y-Labin ideana oli eräänlainen vuokra-asumisen kunnianpalautus. Tehtäväksi annettiin suunnitella sellaista asumista, joka kelpaisi kenelle tahansa. Vuokralla asuminen ei saa olla väliaikainen, rajatun ryhmän ratkaisu. Kohtuuhintaisen vuokratason saavuttaminen on kuitenkin haaste rakentamisen kustannuksista ja määräyksistä johtuen.
”Halusimme, että oma uudistuotantomme olisi tasokasta ja omaleimaista edullisesta hinnastaan huolimatta. Siksi lähdimme kehittämään konseptia Demoksen kanssa”, Kaakinen kertoo.
Elämäntavan muutos vetää kaupunkiin
D
emoksen tutkija Satu Korhonen sanoo, että yhä suurempi osa suomalaisista haluaa asua tiheästi rakennetussa kaupungissa palvelujen ja liikenneyhteyksien lähellä. Lapsiperheetkään eivät enää lähde kehyskuntiin lisätilan perään.
”Omakotiasuminen on pitkään ollut suomalainen ideaali. On yllättävää, että neliömäärä ei olekaan enää asumisen laadun kriteeri! Ehkä tähän vaikuttaa se, että uudet sukupolvet ovat tottuneet olemaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa somessa ja ottamaan kaupunkitilaa omaan ei-kaupalliseen käyttöönsä.”
Demos teki pohjatyön tutkimalla kansainvälisiä referenssejä, haastattelemalla asiantuntijoita ja asukkaita. Selvityksen mukaan asumisen laatua lisäävät seikat, jotka eivät lisää hintaa. Tekijöitä olivat muunneltavuus kodin sisällä, laadukkaat jaetut tilat ja urbaani sijainti eli talon yhteys kaupunginosaan. Ne valittiin konseptin peruspilareiksi, joiden pohjalta yhteiskehittämishanke aloitettiin.
Työpajoista kohti konseptin kiteytystä
Yhteiskehittämiseen kuului kuuden työpajan sarja, joihin kutsuttiin laaja joukko asiantuntijoita ideoimaan ja testaamaan ajatuksia. Mukana oli muun muassa arkkitehteja, opiskelijoita, asukkaita, viranomaisia ja yrittäjiä. Kaikki saivat mukaansa pajoista myös omissa organisaatioissaan hyödynnettäviä ideoita.
”Yhteiskehittämisessä lähdetään liikkeelle villeistä, jopa epärealistista ideoista, joista valitaan ja jalostetaan tarkempia työpaja kerrallaan. Usein valinta tapahtuu sen perusteella, mitkä teemat ja ajatukset toistuvat yhä uudelleen. Ne ovat niitä tärkeimpiä”, kuvailee Demoksen tutkija Maari Parkkinen.
Yhteistilojen viihtyvyys ja toimivuus olivat seikkoja, joihin palattiin kerta toisensa jälkeen. Myös talon tarjoamia mahdollisuuksia asukkaiden työllistämisen kannalta pohdittiin paljon: voisivatko asukkaat hoitaa pihan kasveja, tehdä pieniä maalaustöitä tai korjauksia ja ansaita niistä myös rahaa? Yksi syntynyt ajatus oli myös asukaskummitoiminta, joka auttaa uusia asukkaita talon tapojen omaksumisessa ja alueelle kotiutumisessa.
”Yhteisöllisyyden syntyminen voi olla suuren vaihtuvuuden takia haaste. Tässä vapaaehtoinen asukaskummi voi auttaa”, Parkkinen toteaa.
Asunnosta kodiksi yhteis- ja työtiloilla
Tehokkaalla tilankäytöllä, huoneiden muunneltavuudella ja esimerkiksi varasto- ja yhteistilojen uudenlaisella sijoittelulla voidaan tehdä hieman nykyistä pienempiä koteja. Ja kun neliöistä nipistetään, kodin ympäristön ja lähipalvelujen merkitys kasvaa. Uudenlainen tilakonsepti huomioi asunnon ja ympäristön suhteen, sillä koti on ihmiselle muutakin kuin seinien sisällä sijaitseva yksityinen tila.
”Hyvienkin yhteistilojen käyttö on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Y-Labissa selvisi, että tilat pitää yhdistää asukkaiden sujuvaan arkeen entistä tiiviimmin. Esimerkiksi lasten leikkipaikka voisi olla suoraan yhteydessä pyykkitupaan”, Korhonen kuvailee.
Viimeisen vuosikymmenen aikana työsuhteet ovat muuttaneet muotoaan. Yhä useampi työllistää itsensä, tekee etätöitä tai kerryttää tulonsa useasta lähteestä, jolloin asumiseen liittyy oleellisesti myös työ. Uusiin Y-Asuntojen kohteisiin rakennetaan tulevaisuudessa tila, jossa voi tavata naapureita, työskennellä tai opiskella. Yhteistilaa ei sijoiteta talon perälle,vaan luonnollisille kulkureiteille, sillä kynnyksen astua sisään täytyy olla matalalla.
Kuva: Demos Helsinki
Konseptista toteutukseen tänä vuonna
Keskeinen osa kohtuuhintaisen asumisen konseptia on myös mahdollisuus jakaa kiinteistön pieniä huoltotöitä asukkaiden kesken. Se tarjoaisi mahdollisuuden lisätuloihin omassa lähiympäristössä. Omaa asuntoa saa myös muunnella mieleisekseen maalaamalla ja kunnostamalla.
”Vuokra-asukaskin voi tehdä asioita itse kodissaan ja sen ympäristössä. Konseptin ansiosta vuokra-asunnosta tulee enemmän, oikea koti. Arjen sujuvuus ja mahdollisuudet oman identiteetin tuomiseen esiin on tärkeää, ei tilan määrän maksimoiminen”, kiteyttää Korhonen.
Tänä vuonna toteutukseen siirtyvä konsepti on jaettu kolmeen osaan. Yksi osista, asukkaiden työllistymiseen keskittyvä ”Uuras” pilotoidaan aluksi jossakin Y-Asuntojen olemassa olevista kohteista. ”Sujuva”, on sovellettavissa suoraan vanhoihin kiinteistöihin, rakentamiseen liittyvä ”Enempi” puolestaan uudiskohteisiin.
”Toteutuksen kannalta ratkaisevaa on hyvä rakennussuunnittelu. Tarvitsemme Suomessa lisää kunnianhimoisia arkkitehteja, jotka haluavat meritoitua sillä, että tekevät laadukasta ja kohtuuhintaista asumista. Asuminen täytyy nähdä nykyistä laajempana käsitteenä”, Kaakinen summaa.