ARA on laatinut kaksi uutta lomaketta (arviointimalli), jotka liitetään mukaan haettaessa investointiavustusta vuodelle 2016 ikääntyneiden ja kehitysvammaisten asumishankkeisiin.
Ikääntyneiden palveluasuntotarpeen ja -kannan arviointimallin tarkoitus on määrittää kuntien palveluasuntojen tarve pitkällä aikavälillä, kartoittaa olemassa olevat kohteet ja niihin liittyvät toimenpiteet kuten peruskorjaus ja rakennusten käytöstä sekä uusien asuntokohteiden tarve.
Arviointimalli pohjautuu kunnan väestörakenteeseen ja -ennusteeseen. Kunnan väestökehitystä tarkastellaan ikäryhmittäin Tilastokeskuksen toteuma- ja ennustetietojen perusteella. Tämä mahdollistaa tietojen vertailun. Keskeistä on arvioida muistisairauksista johtuva tehostetun palveluasumisen tarve lähivuosina ja -vuosikymmeninä. Keskivaikeasti ja vaikeasti muistisairaiden esiintyvyys on Kansallisen muistiohjelman 2012–2020 mukaan 65−74-vuotiailla 4,2 %, 75−84-vuotiailla 10,7 % ja yli 85-vuotiailla 35,0 %.
Tehostetun palveluasumisen lisäksi nykyisestä asuntokannasta arvioidaan laitoshoidon kohteet (terveyskeskuksen vuodeosastot, vanhainkodit) sekä ns. tavallinen palveluasuminen, senioritalot ja ikääntyneille tarkoitetut vuokratalot.
Miten arviointimalli toimii?
Uusia investointeja varten kunnan on kartoitettava alueellaan olevat palvelutalot: niiden asuntojen lukumäärä, käyttöaste sekä mahdollinen peruskorjaaminen tehostetuksi palveluasumiseksi. Sisällyttämällä kartoitukseen koko palveluasuntokanta sekä ARA-rahoitteiset että vapaarahoitteiset kohteet saadaan kokonaiskuva kunnan alueella olevasta palveluasuntokapasiteetista ja uusien investointien tarpeesta. Keskeistä on saada tieto tehostetun palveluasumisen paikkojen määrästä ja kohteiden käyttöasteesta sekä rakennusteknisestä ja toiminnallisesta kunnosta.
Arviointimalli toimii laskurina, joka kokoaa yhteen kunnan omat ja yksityiset sekä ARA-rahoitteiset rakenteilla ja vireillä olevat tehostetun palveluasumisen kohteet uudistuotannon, perusparannuskohteiden ja käyttötarkoituksen muutoskohteiden mukaan eriteltynä. Tämän perusteella muodostuu käsitys siitä, tarvitaanko kunnassa lisää tehostettua palveluasumista ja jos tarvitaan, niin kuinka paljon. Tavoitteena on vertailu tehostetun palveluasumisen tarpeen, nykyisten ja suunniteltujen paikkojen lukumäärän suhteen.
Miksi arviointimallia tarvitaan?
Arvioinnin avulla vältetään turhia investointeja, edistetään nykyisen rakennuskannan käyttöä sekä minimoidaan valtion ja kuntien taloudellisia riskejä. Sisällyttämällä kartoitukseen koko palveluasuntokanta sekä ARArahoitteiset että vapaarahoitteiset, vältetään paikallista ylikapasiteettia. Näiden tietojen perusteella kunta pystyy arvioimaan uusien tehostettujen palveluasuntojen tarpeen sekä ARA-rahoitteisten osuuden niistä. Arviointimalli on väline kunnille lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmien tekemiseen ikääntyneiden palvelurakenteen osalta ja ARAlle väline investointiavustusten kohdentamisessa.
Arviointimalli toteutettiin pilottikuntatyönä, johon osallistuivat Jyväskylän, Turun ja Rovaniemen kaupungit, eksoten kuntayhtymä sekä Ylä-Savon sote-kuntayhtymästä Iisalmen kaupunki. Lomake löytyy ARAn nettisivuilta (lomake ARA 55a).
Kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden palveluasuntotarpeen ja -kannan arviointi
Ikääntyneiden palveluasuntotarpeen pohjalta tehtiin sovellettu versio kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden asumisratkaisujen kartoittamiseen (lomake ARA 55b). KEHAS-ohjelman aikana 2010–2015 on ARA-rahoituksella kehitysvammaisille ja autismin kirjon henkilöille rakennettu noin 2 500 asuntoa, joista noin 83 % on ryhmäkotimuotoista asumista. Suurin osa näistä on 15-paikkaisia asumisyksiköitä. KEHAS-ohjelman tavoitteena oli saada aikaan monipuolisia asumisratkaisuja, jotka vastaisivat asukkaiden erilaisiin avun ja tuen tarpeisiin. ARA-tuotannon valossa näyttää siltä, että asumisratkaisut ovat liian yksipuolisia ja osin liian raskaita.
Vuodelle 2016 haettaviin asumishankkeisiin ARA edellyttää kunnilta kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden asumisen kartoitusta, jossa selvitetään olemassa olevat asumisyksiköt, niiden käyttöasteet ja mahdollinen peruskorjauksen tarve. Lisäksi tulee selvittää asuuko tällä hetkellä erilaisissa asuntokohteissa henkilöitä, joiden asumismuoto on liian raskaasti tuettu asukkaan tarpeisiin nähden, jolloin vaihtoehtona olisi kevyempi asumisratkaisu.