Mikä estää joustavan asuntorakentamisen?

Joustavuus on ajankohtainen teema asuntorakentamisen alalla. Suomalaisen asuntorakentamisen keskeinen kehitystavoite on kehittää kestävän rakentamisen ratkaisuja.

Asuntojen, asuinrakennuksien ja kaupunkirakenteen jousta­vuus pidentää sekä rakenne­tun ympäristön käyttöikää, kestävyyttä että taloudelli­suutta. Teollisen asuntorakentamisen ke­hittyminen nykyistä asukaslähtöisemmäksi luo edellytyksiä tuottaa asukkaan yksilölliset toiveet huomioivaa arkkitehtuuria.

Suomalainen aikamme asuntorakenta­minen perustuu pääosin tuotantokeskeisel­le toimintamallille, jonka tuloksena syntyy sekä sisätiloiltaan yhdenmukaisia asuntoja että talotypologialtaan monotonisia asu­misen ympäristöjä. Nykyisin asukkaat ha­luavat kuitenkin yhä enemmän vaikuttaa asuntojensa tila- ja kalusteratkaisuihin, sillä asunnon rooli myös asukkaansa symbolise­na identiteetin ilmentäjänä on yhä merkit­tävämpi.

Samalla, kun yksilöllisyys on yhteiskun­nassa korostunut, ovat asuntokunnat sekä perherakenteet monimuotoistuneet. Per­herakenteiden lisäksi asumiseen vaikuttaa kansallinen demografinen muutos.

Kohti asukaslähtöistä asuntorakentamista

Kasvavaan yksilöllisyyden vaatimukseen ja muuttuvien asuinkuntien tarpeisiin voidaan vastata entistä monipuolisemmil­la ja käyttäjälähtöisemmillä asuntoraken­tamisen toimintamalleilla, suunnittelu- ja tuotantoprosesseilla sekä suunnittelukon­septeilla. Asukaslähtöisyys on käsite, joka asuntorakentamisen yhteydessä tarkentaa käyttäjälähtöisyyden käsitettä. Asukaslähtöi­sen asuntorakentamisen osatekijöitä voivat olla asukkaiden osallistaminen, asukkaiden toiveiden ja tarpeiden parempi ymmärtämi­nen ja niihin vastaaminen suunnittelun kei­noin, asukkaille yksilöllisiin tarpeisiin jous­tavien asumisen ratkaisujen tarjoaminen sekä se, että lisätään asukkaiden mahdolli­suuksia vaikuttaa omaan asumiseensa liit­tyviin ratkaisuihin.

Asukaslähtöisiä ratkaisuja on mahdollista toteuttaa eri tavoin. Esimerkiksi asuintilan viimeistelemättömyys, teollinen sarjaräätä­löinti ja avoin rakentaminen tarjoavat kei­noja varioida kaluste- ja tilaratkaisuja asu­kaslähtöisesti. Asuntokannan uudistaminen nykyistä joustavammaksi ei kuitenkaan ra­joitu vain sisätiloja koskevien ratkaisujen ke­hittämiseen. Joustavuus voidaan ymmärtää eri kokoluokkiin skaalautuvana rakennetun ympäristön ominaisuutena. Yhä monipuo­lisempia ratkaisuja voidaan esittää asun­non kalustamisen tapoihin ja kalustejärjes­telmiin, asunnon tilallisiin ominaisuuksiin, asuinrakennusten typologiaan sekä kaupun­kirakenteen malleihin. Kaikki nämä eri tasot kytkeytyvät toisiinsa.

Joustavuus asuntorakentamisen haasteena

Katri Suontausta loi Tampereen teknillisen yliopiston Joustavat asuinympäristöt -kurssilla joustavuuden tasoiksi nimetyn kategorisoinnin, joka listaa asunnon joustavuuden osatekijöitä ja niiden vaikutuksia. Kategoriaa havainnollistaakseen Suontausta suunnitteli työssään myös joukon joustavia asuntoesimerkkejä. © Kuva: Katri Suontausta

Tuotantolähtöisen asuntorakentamisen toimintamallia on vaikea muuttaa. Tuotanto­lähtöisyys on sidoksissa koko asuntoraken­tamisen kentän vakiintuneisiin käsityksiin, menettelyihin ja tapoihin. Aiemmat valin­nat ja käsitykset tekevät vallitsevasta ke­hityssuunnasta hallitsevan samalla, kun vaihtoehtoisista asuntorakentamisen kehi­tyspoluista tulee marginaalisia. Esimerkik­si arkkitehtuurikilpailuissa tulee usein esiin se, miten kahlitsevia vallitsevat toteuttami­sen tavat ovat: uusia asumisen ideoita kyllä esitetään kilpailuehdotuksissa, mutta ide­at muuttuvat valitettavan usein totuttuun suuntaan toteutusvaiheessa. Suomalaista asuntorakentamista yhdenmukaistaa myös erilaisten liiketoimintamallien puuttumi­nen: asukkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vas­taamisesta ei ole juuri jalostettu rakennus­yrityksille lisäarvoa.

Arkkitehtuuriltaan ja tilallisilta ratkaisuil­taan joustavia malleja on tarkasteltu ja ke­hitetty koko teollisen rakentamisen kehitys­kaaren ajan. Erilaisia joustavuuden tilallisia toteutuskeinoja on luokiteltu esimerkiksi vastikään julkaistussa arkkitehti, tekniikan tohtori Jyrki Tarpion väitöstutkimuksessa. Tilallisia keinoja vastata asumisen moninai­siin ja muuttuviin tarpeisiin on siis olemassa lukuisia, mutta nykyisin monet rakentami­sen prosessiin ja tekniikkaan liittyvät ongel­mat hankaloittavat joustavien ratkaisujen toteuttamista.

Esimerkiksi lämmitys-, vesijohto- ja il­manvaihtotekniikka asettaa asuntojen jous­tavuudelle omat haasteensa. Mitä enemmän talotekniikan merkitys korostuu kerrostalo­rakentamisessa, sitä enemmän tekniikka määrittää asunnon tilaratkaisuja.

Edellistäkin kiperämmän haasteen asun­torakentamisen joustavuudelle tarjoavat asuntorakentamisen prosessit, käytännöt ja tavat. Joustavuuden tavoittelu haastaa esi­merkiksi kaavamääräykset, jotka määrittävät rakentamista yksityiskohtaisesti. Kaupungin maankäyttörakenteen joustamattomuudel­la voi olla professori Heikki A. Loikkasen mukaan myös asuntojen hintoja ja vuokria nostava vaikutus. Lisäksi se, että tontin hinta riippuu rakennusoikeudesta, ohjaa käyttä­mään koko rakennusoikeuden jo ensimmäi­sessä rakennusvaiheessa.

Myös rakennuslupaprosessi osaltaan haastaa joustavan asuntorakentamisen kehittymistä. Rakennusluvan yhteydessä taulukoitavat asuntojen koot, huoneiden määrät ja koot sekä keittiötyypit sitovat ra­kennuksen asuntojakoa ja asuntojen rat­kaisuja. Rakennusluvan lisäksi yhtiöjärjes­tykset sekä asuntojen lukumäärään sidotut autopaikkanormit tuottavat hankaluuksia asuinrakennuksen käytönaikaiselle jousta­vuudelle, kuten asuntojen koon muutoksille, laajennettavuudelle, yhdisteltävyydelle sekä erotettavuudelle.

Teollisen kerrostalorakentamisen historiassa on etsitty eri tapoja tasapainoilla tehokkaiden rakennusmuotojen, välttä­mättömien kiinteiden osien sekä asukkaiden muuttuvi­en tarpeiden välillä. Asunnon päivittäinen tai viikoittainen muunneltavuus on paikoin ratkaistu asunnon sisäisillä kalusteseinillä, taiteseinillä, liukuseinillä ja paljeseinillä se­kä avautuvilla ja liikuteltavilla kalustejärjestelmillä. Tällainen asunnon muunneltavuus voi vaatia asukkaaltaan vaikeita toimenpiteitä, ja mikäli käy­tetty järjestelmä vanhenee tai sen saatavuus heikkenee, voi mukautuvaksi tarkoitettu rat­kaisu muuttua päinvastaisesti hankalasti muutettavaksi tai pakosti korvattavaksi.

Tila joustaa asukkaan arjes­sa ilman fyysisiä muutoksia, mikäli tilan luonne on neut­raali.  Neutraalin asuinhuo­neen perusominaisuus taas on riittävä koko, kuten 3,6 metriä kertaa 3,6 metriä. Tällainen tilamitoitus mahdollistaa tilan monikäyt­töisyyden ja jopa jaettavuuden, mikäli tilan jaettavuus on otettu myös talotekniikassa huomioon. Monikäyttöisyys edellyttää siis väljempää asunnon mitoitusta, mikä taas nostaa asunnon hintaa. Kun asunnon neliö­hinta määräytyy sijainnin ja markkinavoimi­en mukaan todellisten tuotantokustannus­ten sijaan, lähes poikkeuksetta edullisesti rakennettu, mutta väljempi asunto on ko­konaismyyntihinnaltaan kalliimpi kuin pie­nempi ja hyvin varusteltu asunto.

Voidaanko joustavan asuntoraken­tamisen ongelmat ratkaista?

Asukkaan toiveisiin ja tarpeisiin vastaami­sen voi nähdä eräänä tärkeimmistä tee­moista tulevaisuuden asuntorakentamises­sa niin kestävän kehityksen ja rakennetun ympäristön tehokkaan tilankäytön kuin ra­kennusyrityksen kilpailukyvynkin kannalta. Samalla on selvää, että vielä nykyään jousta­vuuteen liittyvät varaukset sekä suunnittelu­prosessiin liittyvät lisähaasteet kasvattavat asuinkerrostalon suunnittelu- ja toteutus­kustannuksia. Tämä muuttuu, mikäli myös tekniikan kehityksen tuomat mahdollisuu­det otetaan laajasti käyttöön, samalla kun asuntorakentamisen prosessit, käytännöt ja tavat mukautuvat uusiin joustavampiin ja kestävämpiin asumisen ratkaisuihin.

Langattomat digitaaliset järjestelmät mahdollistavat jo nyt osaltaan tilarakentei­den muuntelun, kun esimerkiksi asunnon valaistusta ja lämpötilaa voi säätää paikas­ta riippumatta. On esitetty, että yhteiskun­ta muuttuu kohti niin sanottua ubiikkia verkostoyhteiskuntaa, jossa tietotekniikka toimii älykkäästi ympäristöön sulautettu­na. Vaikka ubiikkiyhteiskunta on paikoin jo nykyhetkeä ja todellisuutta, erityisesti asu­misessa tarvitaan vielä kosolti uusia sovel­luksia, joilla ubiikin teknologian mahdol­lisuudet voidaan valjastaa aikaa kestävän asuntorakentamisen käyttöön. Tulevaisuudessa nähtäneenkin yhä enemmän asumiseen suunnattuja reaalisen ja virtuaalisen maail­man sulautumisen sovelluksia, joista voi olla apua myös asunnon joustavuuden edistämi­sessä: esimerkiksi jos IV-kanavat haistelevat ilman laatua ja säätyvät itse automaattisesti sekä säleikkökohtaisesti, ei asunnon huonei­den koon tai käyttötarkoituksen muutos ole enää talotekninen ongelma.

Arkkitehti, tekniikan lisensiaatti Karin Krokfors on esittänyt artikkelissaan Kohti joustavia asumisratkaisuja kaavoituksen ke­hittämiseksi esimerkin kaksivaiheisesta ase­makaavoitusprosessista. Kaksivaiheinen me­nettely pitäisi sisällään luonnosmaisemman aluekaavan, jonka puitteissa rakennussuun­nittelu ja asemakaava laadittaisiin. Tämän­tapaista toimintaa harjoitetaan jo nyt kump­panuuskaavoitushankkeissa, jossa alueen tulevat suunnittelijat ja rakennuttajat ovat mukana laatimassa myös alueen asemakaa­vaa. Kaava- ja rakennussuunnittelun yhteen nivoutuminen mahdollistaa perinteistä kaa­vaprosessia notkeammin myös ennennäke­mättömien kortteliratkaisuiden sekä taloty­pologioiden suunnittelun.

 Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ra­kennusprosessin tavoitteet tulee tehdä eri osapuolille näkyviksi. Tavanomaisessa asun­torakentamisen prosessissa asukkaan vai­kutusmahdollisuudet toteutuvat lähinnä oi­keutena tehdä huomautuksia tai valituksia kaavoitusprosessin aikana. Rakennuskoh­teen naapureilla on lisäksi mahdollisuus vai­kuttaa rakennuslupavaiheessa. Kaavoituspro­sessissakin julkisten kokousten, kuulemisten ja kirjallisten dokumenttien ohella voitaisiin käyttää yhä enemmän digitaalisia palveluja, mobiilisovelluksia ja verkossa toimivia vuo­rovaikutuskanavia. Tekniset ratkaisut vuoro­vaikutteiseen suunnitteluun ovat jo olemassa, mutta ennen kaikkea kaavoitus- ja suunnit­teluprosessiin tarvitaan toimintakulttuurin muutosta.

Rakennus- ja asuntokohtaisesti asukasläh­töisten suunnittelun ja toteutuksen proses­sien kehittämistä tukee myös rakennuksen tietomallinnus (BIM), sillä sen avulla tiedon päivittäminen, muuttuvien ratkaisujen yh­teensopivuuden tarkistaminen sekä esimer­kiksi hinnoitteluun liittyvien muutosten huo­mioiminen on muuttunut ja muuttumassa aiempaa helpommaksi. Tietomallinnus tarjo­aa myös mahdollisuuden tuottaa asukkaalle todenmukaista esittelymateriaalia esimerkiksi vaihtoehtoisista asunnon kalustus- ja tilarat­kaisuista tehokkaalla tavalla.

Joustavuus on puhutteleva ja ajankohtai­nen teema asuntorakentamisen alalla. Suo­malaisen asuntorakentamisen keskeinen kehitystavoite on kehittää kestävän raken­tamisen ratkaisuja. Asuntojen, asuinraken­nuksien ja kaupunkirakenteen joustavuus pidentää rakennetun ympäristön käyttöikää – ja rakennetun ympäristön kestävyyttä ja ta­loudellisuutta. Teollisen asuntorakentamisen kehittyminen nykyistä asukaslähtöisemmäksi luo lisäksi edellytyksiä tuottaa asukkaan yk­silölliset toiveet huomioivaa ja siten ihmisen hyvinvointia edistävää arkkitehtuuria. 

Tapio Kaasalainen suunnitteli Joustavat asuinympäristöt -kurssilla joustavan tyyppikerrostalon,
joka tarjoaa paljon vaihtoehtoja sekä rakennuksen asuntojakaumaan että asuntojen tilajakaumiin. © Kuva: Tapio Kaasalainen

Professori, arkkitehti SAFA Markku Hedman toimii asuntosuunnittelun professorina Tam­pereen teknillisen yliopiston Arkkitehtuurin laitoksella. Arkkitehti SAFA Sini Kotilainen tekee asun­tosuunnitteluun liittyvää väitöstutkimusta Tampereen teknillisen yliopiston Arkkiteh­tuurin laitoksella ja on asunto­arkkitehtuurin tutkija, opettajana sekä suunnittelija.