Jukka Laakso, korjausneuvonnan päällikkö, Vanhustyön keskusliitto
Vanhustyön keskusliiton korjausneuvonnalla on pitkä kokemus ikääntyneiden asunnoissa tarvittavista korjauksista. Neuvontaa on annettu jo lähes 25 vuoden ajan ja korjauksia on tehty noin 25 000 asuntoon. Yhteiskunnan ikääntyessä esteettömien asuntojen tarve kasvaa koko ajan. Korjaustoiminta auttaa tilannetta omalta osaltaan, kun ikääntyneiden ei tarvitse muuttaa esteettömien asuntojen perässä muualle.
Korjauksia tehdään laidasta laitaan. Kysymyksessä voi olla pieni tai iso ongelma. Asunnon ollessa useammassa kerroksessa ei riitä pelkästään kynnyksien poistaminen. Yleisimmät tarpeet liittyvät pesutiloihin ja sisäänkäynteihin. Olemassa olevissa pesutiloissa voi olla erilaisia ongelmia; amme, jota ei pystytä enää käyttämään, matala wc-istuin, tilantarve asukkaalle tai avustajalle tai tuen ottamisen tarve. Sisäänkäyntien osalta Suomen pientalot on pääsääntöisesti rakennettu portaiden taakse. Yksikin porras voi estää pääsemisen sisälle sitten, kun jalka ei enää nouse. Myös parvekkeet rakennetaan siten, ettei sinne pääse sellainen, joka tarvitsee liikkumiseen apuvälinettä. Myös rakennusteknisiä korjauksia tehdään paljon rakenteiden ja laitteiden huonokuntoisuuden vuoksi. Lämmitysjärjestelmämuutoksia joudutaan tekemään aiempien järjestelmien käyttö- ja huolto-ongelmien vuoksi.
Vanhustyön keskusliitto teetti Varsinais-Suomen alueella selvityksen asuntojen korjaustoiminnan vaikuttavuudesta. Kohteeksi otettiin 120 veteraaneille tehtyä asunnon muutostyötä ja selvitettiin miten asukkaat ovat korjauksen jälkeen asunnossa asuneet. Asukkaiden keski-ikä asunnon korjaushetkellä oli 80,4 vuotta. Pääosa korjauksista oli tehty sauna-pesutiloihin, sisäänkäynteihin ja puutteellisiin varusteisiin. Tulokset ovat vakuuttavia. Vaikka asukkaat olivat noinkin ikääntyneitä, olivat he tähän mennessä asuneet korjatussa kohteessa yli 8 vuotta. Ja peräti 88 % asui kohteissa edelleen! Näistä kohteista 42 oli sellaisia, että ellei korjausta olisi silloin tehty, olisi asukas joutunut muuttamaan heti muualle. Jos sijoituspaikka olisi ollut palvelutalo (joka olisi monella ollut hyvin todennäköinen) olisivat palvelutalomaksut olleet tähän mennessä lähes 12 miljoonaa euroa. Näiden kohteiden korjauksiin oli saatu korjausavustuksia noin 0,5 miljoonaa euroa.
Kuten vaikuttavuusselvityksen tuloksista huomaa, kannattaisi asuntojen korjaustoimintaan kannustaa avustusten kokonaismäärää lisäämällä. Avustusten lisääminen ei kuitenkaan riitä, ellei samalla korjausavustusten ehtoja saada sellaisiksi, että suurempi osa ikääntyneistä niitä pystyy hakemaan. Tulorajat määritetään asetuksessa, eikä asetustekstiä ole joka vuosi lähdetty muuttamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tulorajoihin ei noina vuosina tule edes indeksikorotusta. Käytännössä korjausneuvonnan jokapäiväisessä työssä on huomattu, että vain pienituloisimmat asunnon omistajat pääsevät tuloja omaisuusrajoihin. Tarpeellisia korjauksia jää erittäin paljon tekemättä varojen ja avustuksien puuttuessa.
Yhteenvetona voisi todeta, että erityisesti yli 80 vuoden ikäisten kansalaisten asumisolojen kehittämiseen tulisi suunnata kaikki mahdolliset voimavarat. Lähes kaikki ihmiset haluaisivat asua tutussa ja turvallisessa ympäristössä niin kauan kuin mahdollista.