Suomalaiset vuokramarkkinat ovat vakiintuneet käytännöissänsä. Huoneenvuokralain kokonaisuudistuksen jälkeen vuokranmääritys vapaarahoitteisissa asunnoissa pohjautuu sopimukselle kuten vuokrasuhteen kestäessä tehtävät korotuksetkin. Valtion lainoittamassa tuotannossa vuokra määräytyy omakustannusperiaatteen mukaisesti. Molemmissa tapauksissa vuokralaisen kannalta selvää on, että kustannukset kasvavat enemmän tai vähemmän mutta noususuunta on pysyvä.
Molemmat järjestelmät pitävät sisällään ajatuksen siitä, että keräämäänsä vuokraa vastaan vuokranantaja sitoutuu pitämään kiinteistön kunnossa.
Kiinteistön tekninen kunnossapito on asumisen ja asukkaan kannalta hyvä asia. Hyvin hoidettu kiinteistö on lämmin ja mukava asua, lisäetuna terve talo ei aiheuta asukkailleen sairauksia.
Vuokralaisen näkökulmasta vuokrankorotusilmoitus tulee kuin Manulle illallinen. Luukku kolahtaa ja tilitä rahat vilahtaa. Näin on käytäntö ja siitä pidetään kiinni. Yksityisen sektorin vuokralaisen asema on kiinteistön kunnossapidon osalta heikompi kuin ARA--kohteen vuokralaisilla, joille yhteishallintolaki turvaa edes tiedonsaanti- ja lausuntaoikeuden.
Jäin ajattelemaan asiaa, kun Ruotsissa asunut uusi jäsenemme soitti keskustellakseen vuokra-asumisesta Suomessa. Vuokramarkkinoiden toimimista kävimme perusteellisesti läpi alkaen vuokran määrän sopimisesta päätyen vuokrankorotusperusteisiin.
Jäsenemme penäsi ruotsalaisella kokemuksella neuvottelumahdollisuutta korotusten osalta. Opittua oli tapa, jossa korotuksen suuruus ja huoneiston kunto ja remontointi liittyivät toisiinsa ja hyvä niin. Varsinaiseen ihmettelyyn pääsimme, kun hänelle valkeni, ettei Suomessa vuokrankorotuksen ja asunnon kunnon välillä ole suoranaista kytköstä välttämättä ollenkaan.
Vuokran ja -korotusten suuruudessa kiinteistöjen ylläpitokustannusten merkitys on ylivoimaisen suuri. Nousevat kustannukset ovat jo nyt totinen paikka monelle maksajalle. Nykyisellä asumisen kustannustasolla ymmärrän hyvin, ettei asumisen laadulliseen kehittämiseen ole varaa vuokralaisten kannalta. Asuntotuotannon niukkuus pitää huolen siitä, että vuokranantajapuolella ei tarvetta ole ja tuudittautua voi nykytilan ylläpitoon.
Vuokramarkkinoiden toimiessa terveillä perusteilla vuokranmäärään vaikuttaisi huoneiston sijainnin lisäksi merkittävästi myös huoneiston laatu ja kunto. Unelmaa olisi, jos vuokrankorotuksilla voisi olla vaikutusta nykyistä enemmän huoneiston varustelutasoon ja pintamateriaaleihin. Vielä hienompaa vuokralaisten kannalta olisi, jos tilanne kehittyisi niin, että huoneiston laadun parantaminen olisi vuokranantajalle neuvotteluvaltti ja suoranainen edellytys vuokralaisen saamiseksi.