Mia Mässeli asuu Kotkassa. Hän työskentelee avotyössä laitoshuoltajan tehtävissä vanhustenpalveluyksikön dementiaosastolla. Mian elämässä tärkeitä ovat ystävät ja perhe, erityisesti äiti, mummu sekä veli. Hän on intohimoinen musiikin ystävä: musiikkia tulee kuunneltua sekä kotona että suosikkibändien keikoilla.
Aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa
Mia on aktiivisesti mukana Me Itse -järjestön Kotkan alajaoston toiminnassa. Mian vapaa-aika kuluukin usein järjestön tapahtumissa ja tapaamisissa. Mia korostaa, että sen lisäksi, että Me Itse on mukavaa toimintaa, on tärkeää se, että järjestön toiminnan kautta kehitysvammaisten ääni ja heitä koskevat ongelmat tulevat esille, ja että näistä pidetään meteliä. Asumisen kohdalla Me Itsen toiminnassa usein keskustellaan itsemääräämisoikeutta koskevista kysymyksistä.
Oma ihana asunto
Mian koti on Kotkan keskustassa eli Kotkansaaressa. Hän asuu VVO:n vuokra-asunnossa, ihanan vanhan kolmikerroksisen puutalon toisessa kerroksessa. Mian asunnossa on tupakeittiö, makuuhuone, kylpyhuone sekä sauna. Makuuhuoneen ikkunasta pilkahtaa meri. Mia on asunut asunnossa neljä vuotta, ja asunto on hänen ensimmäinen oma kotinsa.
Mia saa asumiseensa tukea avohuollon ohjaajalta, jota hän tapaa vähintään kaksi kertaa kuukaudessa, tarpeen vaatiessa useammin. Tukea Mia kertoo tarvitsevansa erityisesti papereiden täyttämiseen ja asioimiseen virastoissa. Tärkeää on myös se, että ohjaajan kanssa voi keskustella omista asioista. Yhteinen aika kuluukin usein keskustellen, joko Mian kotona tai sitten yhdessä ulkoillessa. Yhdessä ohjaajan kanssa Mia on käynyt myös kuntosalilla. Lisäksi Mian tukiverkostoon kuuluvat äiti, äidin mies, mummu ja veli. Erityisesti äidille tulee usein soitettua erilaisten käytännön pulmien kanssa, esimerkiksi silloin jos tietokoneen kanssa on ongelmaa.
Mia pitää asunnostaan todella paljon. Sijainniltaan se on aivan loistava: asunnon läheisyydestä löytyvät kaikki palvelut kuten kaupat, lääkärit, ruokapaikat sekä kirjasto, jossa Mia käy usein. Myös kavereita asuu kodin lähistöllä. Työpaikka sijaitsee kävelyetäisyydellä kotoa. Kotoa on myös hyvät bussiyhteydet kaikkialle Kotkaan, esimerkiksi Karhulaan mummon luo. Myös asunto itsessään on Mialle sopiva ja mieluinen. Asunnon vuokra on pysynyt Mian maksukyvyn puitteissa, vaikka onkin joka vuosi hieman noussut.
Mian muuttaessa asuntoon tehtiin pintaremonttia, ja Mia sai kotiinsa mieleisensä tapetit ja lattialaminaatin. Kotiaan hän on sisustanut paljolti punaisella, joka on hänen lempivärinsä. Kotona aika kuluu kirjojen, lehtien, television, musiikin ja tietokoneen parissa. Saunominen on myös kotiin kuuluvaa rentouttavaa luksusta. Kotona ei aina kuitenkaan tule paljoa vietettyä aikaa, sillä Mian mukaan välillä hän on koko ajan menossa. Mia pohtiikin, että esimerkiksi koira olisi kiva olla, mutta koska hän on niin paljon poissa kotoa, joutuisi koira olemaan liikaa yksin.
Tukiverkosto on tärkeä
Mialle on ollut alusta asti selvää, että hän ei halua asua asuntolassa, vaan pärjää itsekseen, avohuollon ohjaajan tuella. Tuki onkin toiminut todella hyvin. Tärkeänä Mia pitää myös sitä, että vaikka äiti onkin tärkeä tuki monessa asiassa, ei aivan kaikkien asioiden kanssa tarvitse mennä pyytämään äidiltä apua, vaan tietyt asiat voi hoitaa ohjaajan kanssa. Tärkeää käytännön avun lisäksi Mialle on se, että hänellä on ihmisiä joiden kanssa keskustella: ohjaajan ja äidin lisäksi tärkeitä keskustelukumppaneita ovat ystävät ja veli. Myös naapurista Mia on saanut tarvittaessa apua käytännön ongelmiin: asunnon huoneet ovat niin korkeita, ettei Mia itse yletä palohälyttimiin ja vaihtamaan kaikkia lamppuja, joten naapurista on tultu toisinaan apuun hiljentämään palohälytintä tai vaihtamaan lamppua.
Lisätukea Mia kaipaisi toisinaan vapaa-ajalle, esimerkiksi tilanteisiin, jolloin hän haluaisi matkustaa Kotkan ulkopuolelle osallistuakseen erilaisiin tapahtumiin. Mia onkin hakenut Kotkan kaupungilta henkilökohtaista apua tällaisiin vapaa-ajan toimintoihin, mutta tätä hänelle ei myönnetty. Mia pohtiikin, että koska hän on muuten kykenevä toimimaan, niin voi olla vaikea ymmärtää, että hahmottamisvaikeutensa vuoksi hän tarvitsisi tukea uusissa paikoissa liikkuessaan.
Työpajassa ideoitiin avointa toiminnan ja tapaamisen taloa
Mia osallistui Arjen keskiössä -hankkeen Kotkan työpajaan. Hänen ryhmässään työstettiin suunnitelma Ankkuripaikasta, joka olisi kaikille avoin toiminnan ja tapaamisen talo. Mia toteaakin, että Kotkasta puuttuu tällainen paikka, johon ihmiset voisivat tulla kahville, harrastamaan erilaisia asioita ja tapaamaan muita ihmisiä. Talolla työskentelisi myös tukihenkilöiltä, niin sanottuja korttelikummeja, joilta saisi tarvittaessa sekä apua käytännön asioissa että keskusteluapua. Mia näkeekin, että tarvetta tällaiselle paikalle ja tällaisille palveluille ei ole ainoastaan kehitysvammaisilla henkilöillä, vaan että yhteiskunnassa on paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä, joita talo toimintoineen ja tukipalveluineen, ja ihan jo muiden ihmisten tapaamispaikkana hyödyttäisi. Suunnitelmaan sisältyi myös ajatus, että Ankkuripaikassa toimisi kahvila, joka työllistäisi kehitysvammaisia nuoria. Talolta käsin voitaisiin koordinoida myös muita työtehtäviä ja vapaaehtoistoimintaa. Mian mielestä olisi äärimmäisen hieno juttu jos Kotkaan saataisiin tällainen talo.