”Tilapäinen asuntopula” jatkuu – ARAlla tärkeä rooli kohtuuhintaisten asuntojen lisäämisessä

RSS
30.4.2019 Timo Reina, varatoimitusjohtaja, Kuntaliitto

Sotien jälkeen vuonna 1949 perustettu Asuntorakennustuotannon valtuuskunta Arava syntyi huutavaan

Timo Reina
Timo Reina toimii myös ARAn johtokunnan puheenjohtajana.

yhteiskunnalliseen tarpeeseen: ratkomaan ”tilapäistä asuntopulaa”.

Tahtotilan lisäksi tarvittiin kipeästi uusia työkaluja, joilla asuntotuotantoa etenkin kaupungistuvilla alueilla ja kauppaloissa vauhditettiin. Halpakorkoinen valtion tukema aravalaina oli noista välineistä väkevin.

Työtä jatkoi 1960-luvun suuren maaltamuuton asuntohaasteen vastuulleen saanut vuonna 1966 perustettu Asuntohallitus. Asuntohallituksen työvälineet ja toimivalta kasvoivat kattaen muun muassa asuntosuunnittelun vahvaa ohjausta ja rakennuskustannusten tiukkaakin määrittelyä.

Asuntotuotanto saavutti huippunsa tämän kirjoittajan syntymävuonna 1974. Tuolloin rakennettiin peräti 74000 asuntoa, joista yli puolet oli aravarahoitteisia.

Osana valtionhallinnon yleistä kehittämistä – keskusvirastojen lakkauttamista – Asuntohallituksen työn jatkajaksi tuli tehtäviltään ja voimavaroiltaan supistunut Valtion asuntorahasto (ARA) vuonna 1993. Asuntorahoitus kuitenkin pysyi yhä viraston toiminnan ytimessä. Muutamaa vuotta aiemmin (1990) oli perustettu myös valtion talousarvion ulkopuolinen asunto-olojen kehittämiseen keskittyvä rahasto, jonne oli siirretty valtion asuntolainasaamiset. Tämä on osoittautunut oivalliseksi innovaatioksi.

Seuraava suuri muutos ajoittui vuoden 2008 alkuun. Minulla oli mahdollisuus osallistua siihen asuntoministerin erityisavustajan näkökulmasta. Tuolloin Valtion asuntorahasto (ARA) -nimisestä virastosta muodostettiin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA). Kuten nimikin kertoo, rahoitustehtävien rinnalla ja niihin nivoutuen virastolta odotettiin nyt yhä vahvempaa panosta asumisen kehittämisessä. Valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto jatkoi toimintaansa Valtion asuntorahastona (VAR).

Sisällöllisen muutoksen ohella kesällä 2008 toteutui niin ikään osana valtion hallinnon yleistä kehittämistä – tällä kertaa alueellistamista – uusiutuneen viraston muutto Pasilasta Lahteen.

Voidaan siis sanoa, että nykymuotoinen ARA on 70-vuotisen taipaleensa aikana saanut nykyisen muotonsa tiiviinä osana suomalaisen yhteiskunnan ja hallinnon muutosta.
 

Kohtuuhintaista, asukaslähtöistä ja laadukasta

Viime vuosina etenkin normaalin ARA-vuokra-asuntotuotannon määrät ovat olleet historian valossa matalia, mutta samalla erityisryhmien asuntotuotanto ja ARAn rooli investointiavustusten myöntäjänä ovat vahvasti kasvaneet muun muassa ikääntymisen luomien tarpeiden myötä.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla ARAlla ja ARA-tuotannolla oli ratkaisevan tärkeä merkitys finanssikriisin aiheuttaman taantuman torjunnassa ja rakentamisen suhdanteen kääntämisessä.

Miljoonannen ARA-asunnon rajapyykki saavutettiin vuonna 2012, kun HOAS:n kohde Helsingin Jätkäsaareen valmistui. Sitä sain osaltani todistaa ARAn hallintojohtajana. Vaikka ARA-tuotanto mielletään vuokra-asumiseksi, todellisuudessa lähes puolet siitä on omistusasuntoja.

ARA ja sen edeltäjät ovat jättäneet suomaiseen asumiseen merkittävän jäljen. Paitsi että noin kolmannes asunnoistamme on valtion eri tavoin tukemaa, on ARAn ja sen edeltäjiensä vaikutus myös asuntojen ja asumisen laatuun ollut merkittävä.

Asumistasoa on nostettu, vaikka Eppu Normaali laulaakin: ”…mut talo jossa on aravalaina ei ole avara aina”. Ylipäänsä asukaslähtöisyyttä ja asumisratkaisujen inhimillisyyttä on vaalittu kohtuuhintaisuuden rinnalla. Etenkin viime vuosina niin rahoituksessa kuin kehittämisessäkin ovat korostuneet muun muassa energiatehokkuuden vaatimukset.

Tarvetta uusille rahoitusinstrumenteille

ARA on aina osallistunut omalla asiantuntemuksellaan ja etulinjan kokemuksellaan myös asuntopolitiikan valmisteluun ja muotoiluun. Silti pitää muistaa, että asuntopoliittiset päätökset resursseineen ja siihen liittyen ARAn rahoitus- ja muut ”tuotteet” päätetään pääosin viraston ulkopuolella, viime kädessä eduskunnassa.

Tältä kannaltakin on huomionarvoista, että eduskunta linjasi vuoden 2018 lopussa vahvasti ja yksimielisesti asuntopolitiikan tulevaisuutta: Tarkastusvaliokunta: Asuntopolitiikan kehittämiskohteet 

Eduskunta edellytti muun muassa, että ”hallituksen tulee säilyttää Valtion asuntorahaston (VAR) asema itsenäisenä ja riippumattomana ja lisäksi rahaston varallisuuden käyttö tulee suunnata asumiseen”.

Asiaa valmistellut tarkastusvaliokunta puolestaan katsoi, että ”rahaston nykyinen rooli kohtuuhintaisen asuntotuotannon tukemisessa tulee säilyttää eikä rahaston varallisuutta tule ohjata muuhun käyttöön” ja valiokunta piti tärkeänä, että ”hyvissä ajoin mietitään uusia tulolähteitä rahaston rahoitusmahdollisuuksien turvaamiseksi”.

Vaikka ARAn kehityskaari on edellä kuvatuin tavoin noudatellut pääosin hallinnon yleistä muutosta, on sen edelleen toimiva johtokunta tästä jonkinlainen poikkeus. Johtokunnista on valtionhallinnossa pitkälti luovuttu, ja ne on korvattu neuvottelukunta-tyyppisillä elimillä ilman muodollista päätösvaltaa. Myös ARAn kohdalla tällaisiakin ajatuksia on ollut, mutta johtokunta on pitänyt paikkansa myös siksi, että se samalla voi toimia Valtion asuntorahaston (VAR) ainoana toimivaltaisena päätöksentekoelimenä.

Johtokunta käsitteli eduskunnan kannanottojen innoittamana myös virastossa valmistellun muistion asuntopolitiikan kehittämiskohteista uutta hallitusohjelmaa ajatellen kokouksessaan 28.2.2019: ARAn näkemyksiä asuntopolitiikan kehittämiskohteisiin 

Muistiossa todetaan muun muassa: ”ARA-tuotannon rahoitusmahdollisuuksien turvaamiseksi, mahdollisten tärkeiden uusien asuntopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja myös valtiontalouden sekä riskienhallinnan näkökulmasta voitaisiin selvittää olisiko perusteltua myöntää jälleen myös suoria valtion lainoja rahaston varoista tilanteissa, joissa rahoituksen saatavuus kohtuuhintaisen asumisen tarpeisiin voi muodostua pullonkaulaksi.”

Maassa on juuri pidetty eduskuntavaalit ja uutta hallitusta muodostetaan. Nähtäväksi jää, sulkeutuuko ympyrä ARAn juhlavuoden kunniaksi myös rahoitusinstrumenttien näkökulmasta.

Selvää joka tapauksessa on, että ”tilapäinen asuntopula” – määrällinen ja laadullinen – jatkuu yhä. Aivan liian moni Suomessa on vailla asumista, joka mahtuu mielen maisemaan ja kukkaron kokoon.

ARA on tulevaisuudessakin keskeinen osa vastausta asuntokysymykseen.

 
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.