Opiskelija-asuntojen tarkoitus on tarjota opiskelijoiden toiveita ja tarpeita vastaavaa asumista kohtuulliseen hintaan, mutta opiskelija-asuminen voi myös näyttää suuntaa sille, mitä tulevaisuuden asuminen on.
Lauri Lehtoruusu, asiamies, Suomen opiskelija-asunnot SOA ry
Opiskelijat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Elämäntilanteet, työsuhteet ja parisuhteet vaihtelevat paitsi opiskelijoiden välillä, myös yksittäisen opiskelijan opintopolun varrella.
Monipuolisia ratkaisuja erilaisiin tarpeisiin
Tämä heijastuu myös asuntokysyntään. Osa on pesänrakentajia, jotka haluavat personoida enimmäistä omaa kotiaan. Toiset etsivät mahdollisimman vaivatonta ja edullista kämppää. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin opiskelu ja useimmilla erittäin pienet tulot.
Standardiratkaisujen sijaan opiskelija-asumisen pitää vastata monipuolisiin tarpeisiin. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan selvitys[1] tunnisti opiskelijoiden joukosta neljä erilaista preferenssiprofiilia: kotiasujat, Jamie Oliver -asujat, nukkumapaikka-asujat ja piipahtajat. Asunto on sijainnin, asumiskustannusten sekä asunnon ja kohteen ominaisuuksien yhdistelmä, ja näiden pitää kokonaisuutena vastata asukasprofiilin toiveita ja tarpeita. Näiden ohella asumisen oheispalvelut ovat jatkossa entistäkin tärkeämmässä roolissa. Tulevaisuuden opiskelija-asumisen suunnittelun avain onkin erilaisten preferenssiprofiilien tunnistamisessa ja niiden toiveisiin vastaamisessa.
Yksi yhdistävä tekijä suomalaisessa opiskelija-asuntotarjonnassa on, että yksiöitä on liian vähän suhteessa niiden kysyntään. Vielä julkaisemattomassa Pohjoismaisen opiskelija-asuntojärjestö NSBO:n selvityksessä käy ilmi, että suomalaisten opiskelija-asukkaiden parissa toivotuin asuntotyyppi on edullinen 20 neliömetrin yksiö. Vuoden 2018 alusta voimaantullut esteettömyysasetus sallii valtaosalle opiskelija- ja nuorisoasunnoista poikkeuksen kylpyhuoneiden pyörähdysympyrästä. Tämä voi mahdollistaa uudenlaiset kompaktit asuntokonseptit ilman, että asuttavuus kärsii. Olisiko jatkossa kenties kysyntää esimerkiksi 15 neliömetrin pienasunnoille? Sellaista vaihtoehtoa kun ei NSBO:n kyselyssä ollut tarjolla.
Uusien opiskelija-asuntojen suunnittelussa tulee huomioida paitsi asukkaiden toiveet, myös olemassa oleva opiskelija-asuntokanta: uusilla kohteilla korjataan asuntokantaa vastaamaan paremmin opiskelijoiden muuttuneita toiveita ja tarpeita. Siksi opiskelija-asuntojen rakennuttajat tarvitsevat vapautta toteuttaa kohteita, jotka vastaavat juuri paikallisiin kehittämistarpeisiin.
Seinistä sisältöihin
Vaikka nuorten asumistoiveissa ja -valinnoissa korostuvat yksityisyys ja yksiöt, ei myöskään yhteisöllisyyden merkitystä sovi unohtaa. Asumisen toiveissa heijastuvat omat aiemmat asumiskokemukset ja asumisen diskurssi. Vanhempien helmoista poismuuttoa haaveilevilla itsenäisyyden ja yksityisyyden kaipuu on luontevaa, mutta entä jos yksiön yksinäisyys yllättää? Yhteisöllisen asumisen suosioon on syytä panostaa paitsi opiskelijan, myös opiskelija-asuntojen tarjoajien näkökulmasta: yhteisöllinen asumisen suosio voi lievittää sekä asukkaan yksinäisyyttä että opiskelijasolujen vajaakäyttöriskiä.
Jotta yhteisöllisen asumisen suosio saadaan nousuun, pitää kääntää katse seinistä sisältöihin ja yhteistilojen neliöistä yhteisöjen luomiseen. Opiskelijan kaupunki -selvityksen[2] mukaan mahdollisuus valita oma kämppis on tärkeimpiä yhteisasumisen suosioon vaikuttavia tekijöitä. Opiskelija-asuntoyhteisöt ovatkin tarttuneet tähän hanakasti ja etsineet keinoja helpottaa mieleisen kämppiksen löytymistä. Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön lanseeraama Hoas Matchie -nettipalvelu on tästä hyvä esimerkki. Kämppiksen valinnan vaikutus yhteisöllisen asumisen suosioon haastaa myös ARA:n asukasvalintaperiaatteita: pelkän sosiaalisen ja taloudellisen tarveharkinnan ohella on mietittävä, miten asukasvalinnalla voidaan tukea yhteisöllisyyttä ja asumisviihtyvyyttä.
Yhteisöllisen asumisen ei ole vain yhteisen asunnon jakamista, vaan voi myös tarkoittaa laajemman asuinyhteisön yhteisöllisyyttä. Perinteiset asukasdemokratian ja yhteishallinnon käytännöt eivät välttämättä vastaa digiajan nuorison odotuksia ja arkea. Aktiiviset asukkaiden Facebook-ryhmät ja matalan kynnyksen mahdollisuudet toteuttaa asukasyhteisön yhteisiä projekteja ovat uuden yhteisöllisyyden avaimia. Tämä voi edellyttää uudenlaista ajattelua ja tehtävänkuvia myös vuokranantajayhteisöiltä. Tulevaisuudessa yhteisömanageri voi olla aivan yhtä itsestään selvä osa ARA-asuntoja kuin asukkaiden yhteistilat.
Opiskelija-asuminen tulevaisuuden asumisen suunnannäyttäjänä
Opiskelija-asunto on monelle itsenäisen asumispolun ensiaskel. Siksi opiskelija-asunnoissa saadut asumiskokemukset ja opitut asumistottumukset voivat kantaa kauas opiskeluaikaa pidemmälle. Positiiviset kokemukset yhteisöllisestä asumisesta voivat kannustaa valitsemaan yhteisöllisen asumismuodon myös valmistumisen jälkeen. Jos opiskelija-asunnoissa oppii kierrättämään, valitsee kestävät liikkumisen tavat ja tottuu asumisen oheispalveluihin, näistä voi tulla itsestään selviä oletuksia myös myöhempään asumiskulttuuriin. Siksi opiskelija-asumisen vaikutus ei rajoitu opiskelunaikaiseen asumiseen; opiskelija-asuminen voi olla tulevaisuuden asumisen suunnannäyttäjä, joka kehittää suomalaista asumiskulttuuria kestävämpään, ennakkoluulottomampaan ja yhteisöllisempään suuntaan.