Naisten asunnottomuuden erityispiirteitä

RSS
2.3.2017 Sina Rasilainen, hankepäällikkö, ARA

Asunnottomuus on vähentynyt Suomessa jo viidettä vuotta peräkkäin, kertovat juuri julkaistut ARAn asunnottomuustilastot. Tästä huolimatta naisten asunnottomuus ja varsinkin heidän pitkäaikaisasunnottomuutensa on lisääntynyt.  

ARAn koordinoimassa Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat -hankkeessa kuvataan asunnottomuuteen johtavia polkuja. Keskusteluun ovat nousseet asunnottomien ja asunnottomuusuhan alla olevat erityisryhmät. Varsinkin ennaltaehkäisevässä työssä on tärkeää tietää, mitkä ihmisryhmät kokevat asunnottomuusuhkaa. Asunnottomuus ei ole enää uhka vain päihdeongelmaisille miehille, vaan uhan alla olevien joukko on laajentunut mm. naisiin, perheisiin ja työssäkäyviin. 

Asunnottomuus Moss
Kate Moss kritisoi sukupuolineutraalia asunnottomuuspolitiikkaa

Wolverhamptonin yliopiston professori Kate Moss on tutkinut naisten asunnottomuuteen johtavia riskitekijöitä ja erityspiirteitä. Mossin kansainvälisen tutkimuksen mukaan yli 90 % asunnottomista naisista on kokenut jonkinlaista hyväksikäyttöä lapsuudessaan tai parisuhteissaan. Tämä aiheuttaa suuren haasteen asunnottomuustyön politiikalle, jota pyritään vahvasti sukupuolineutralisoimaan. Toimenpiteet eivät voi olla samoja miehille ja naisille, koska naisten riski tulla hyväksikäytetyksi yhteisissä asumisyksiköissä on suuri, Moss korostaa. Naiset ovat myös usein parisuhdeuskollisia, eivätkä halua jättää kadulla asuvaa puolisoaan, vaikka saisivatkin itse tilapäisen suojan. Naisilla on myös usein huostaan otettuja lapsia ja tutkimuksen mukaan äidin vaikutus asunnottomuuden periytyvyyteen on isää suurempi.

Naisten asunnottomuutta on tutkittu Suomessa vähän. Yhteiskuntatieteiden tohtori Riikka Haahtela on tehnyt aiheesta väitöskirjatutkimuksen vuonna 2015. Väitöksestä ilmenee, että vaikka sosiaalityö on naisvaltainen ala, tutkimuksissa tunnistetaan harvoin sukupuolta. Nais- ja miesasiakkaiden erityspiirteitä ei tunnisteta ja palvelut rakennetaan universaaleiksi. Haahtelan mukaan naistyön palvelut tulisivat olla ennaltaehkäiseviä, koska naisten asunnottomuudella on kauaskantoisia seurauksia jo pelkästään terveydenhuollon näkökulmasta.                           

Björklund ja Sarlio-Siitola (2010) ovat määritelleet inhimillisiä toimintavalmiuksia suomalaisessa hyvinvointipolitiikassa. Keskeistä on mahdollisuus osallistua valintoihin, jotka koskevat omaa elämää sekä oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Pidämme näitä itsestäänselvyyksinä, mutta valitettavan usein tämä ei koske asunnottomia tai asunnottomuusuhan alla olevia ihmisiä. Varsinkin naisten asunnottomuus kulminoituu usein siihen, ettei omasta koskemattomuudesta pystytä päättämään.  

 

 

 

 

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.