Hyviä vai huonoja uutisia?

RSS
26.2.2018 Hannu Rossilahti, ylijohtaja, ARA

Yle uutisoi 21.2.2017, että sijoittajat kahmivat asuntoja sadoilla miljoonilla. Ulkomaiset sijoittajat ovat ostaneet Suomesta asuntoja noin 600 miljoonan euron edestä parin viime vuoden aikana. Summa vastaa noin 6 000 vuokra-asuntoa.

Konsulttiyritys JLL uskoo tahdin jatkuvan yhtä kiivaana myös tulevan kahden vuoden aikana. Tällöin ulkomaisten sijoittajien salkuissa voisi olla parin vuoden sisällä yli miljardin euron arvosta suomalaisia vuokra-asuntoja. Suomi kuulemma vetää tällä hetkellä hyvin pääomia puoleensa.

Ensimmäiset eurooppalaiset ja amerikkalaiset sijoittajajätit rantautuivat Suomen asuntomarkkinoille vasta tämän ja viime vuoden aikana ja ulkomaalaisten rynnäkkö tulee arvioiden mukaan jatkumaan kiivaana lähivuodet. Kiinteistösijoitusten puolesta puhuu myös tasainen kassavirta ja Suomessa tuotot ovat edelleen houkuttelevalla tasolla suhteessa Euroopan muihin kiinteistömarkkinoihin.

Kun uutista pohtii perinteisen teollisuus- ja teknologiapolitiikan valossa, on aina pidetty hyvänä uusien työpaikkojen ja taloudellisen toimeliaisuuden sekä tuotannollisten investointien sijoittumista Suomeen. Tällöin ovat olleet erityisen toivottuja sellaiset toimialat, joissa on ennestään vähän tai ei ollenkaan investointeja.

Kun asuntojen rakentaminen ja tarjoaminen eri muodoissaan kuluttajille on jo ikivanha toimiala, ja kun tiedämme asumisen tärkeyden yhtenä kansalaisen perustarpeisiin liittyvänä olennaisena hyvinvointia ja hyvää elämää rakentavana asiana, voisi kuvitella, että osaisimme tuottaa hyviä, laadukkaita ja edullisia tuotteita kuluttajille ja tätä osaamista voisi tarjota muillekin. Valitettavasti näin ei näytä olevan.

Asumisen hintataso ja asumiseen kuluva osa käytettävissä olevista tuloista vain kasvaa. Tämä vähentää kulutusta ja heikentää kilpailukykyä. Kohtuuhintainen tavallinen vuokra-asuntotuotanto rajoittuu nyt pääasiassa kuntien sosiaaliseen vuokra-asuntotuotantoon sekä asumisoikeusyhteisöjen tuotantoon. Pääosa kaikesta muusta tarjonnasta tähtää tuottojen maksimointiin ja mahdollisimman korkeisiin asumisen hintoihin. Perinteiset aatteelliset kohtuuhintaisuutta painottaneet toiminnot ovat hiipuneet, ne on myyty pois kannattomina rönsyinä, osittain ulkomaiseen omistukseen ja Suomessa vielä olevaa omistusta on kaavailtu siirrettävän pörssiin – juurikin tuottojen toivossa.

Suurin osa asumisen tuista on nykyään kysyntätukea, jonka tarve kasvaa edelleen. Silmiinpistävää on ollut havaita, että nykyistä kysyntätukimallia kannattavat julkisuudessa muun muassa toimijat, jotka eivät tavoittele tuotannossaan kohtuuhintaista tarjontaa vaan ensi sijassa maksimaalista tuottoa. Puhe markkinoita edullisemmasta tuotannosta leimataan huonoksi, markkinoita häiritseviksi.

Suomi kaupungistuu voimakkaasti ja kysyntä polarisoituu, kasvuseuduilla kysyntä on tarjontaa suurempaa. Hinnat nousevat alhaisen korkotason siivittäminä. Asuntokysymys kärjistyy, asunto-olot heikkenevät ja tuotot kasvavat, jopa niin paljon, että tilanne houkuttaa ulkomaisia sijoittajia hakemaan tuottoja Suomesta. Julkiset asumistukimenot kasvavat, ja nyt pottia tulevat jakamaan myös ulkomaiset sijoittajat.

2,5 miljardia asumisen tukeen vuosittain on valtava määrä. On aiheellista kysyä, millaiset asuntopoliittiset tukimallit olisivat yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia ja palvelisivat tehokkaimmin ja edullisimmin asukasta ja yhteiskuntaa.

Entäpä – jos – julkista tukea suunnattaisiinkin veronmaksajain kukkarosta joka vuosi 1 miljardi yleishyödylliseen, pysyvästi kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon, joka alentaisi pysyvästi asumisen kuluja, vähentäisi muun tuen tarvetta ja edistäisi kansantalouden kilpailukykyä? Ajatusleikkinä – olisiko kyse hyvistä vai huonoista uutisista?

Kommentit (1 kommenttia)
Tapani
7.3.2018
klo 14.30
Nykyään katsotaan sijoittajien ja rakentajien toimesta isoa ja nopeaa tuottoa. Rakentajat myy jo asunnot rakennusvaiheessa sijoittajille ja asunnon neliöhinta nousee asunnon valmistuessa ja sijoittaja tekee huomattavan tilin itselleen. Eikä siitä saatu
voitto aina jää suomeen. Vielä kun toinen sijoittaja ostaa vuokrakäyttöön, niin vuokra sen verran iso että tarvitaan taas yhteiskunnan varoja asumistukeen. Eli liiallinen ahneus nykypäivänä on mukana kuvioissa. Vain harmi että se iso omaisuus ei tule mukaan
kun potkasee tyhjää!